Eilen juhlittiin jo 20-vuotiseksi äitynyttä, uroteoilla ja sankaritöillä kyllästettyä elämääni. Juhlavieraat puhkesivat kyyneliin pitäessäni hyvin tunteikkaan ja ontologisia pohdiskelmia sisältävän puheen. Nikita Hrutsev ojensi minulle "Valtion tärkein voimavara" kunniamitallin koko Neuvostoliiton ja maailman ihmisten puolesta ja Englannin kuninkaalinen torviorkesteri kapellimestarinaan Boban Markovic soitti "God save Paavon" ja Marseljeesin. Kirkonkelloja soitettiin aina NotreDamesta Sydneyn Pyhän Henrikin kirkolle.
Mitä vuosien täyttäminen oikeastaan merkitsee? Elämänkokemuksen karttumista, sielun puhkeamista täyteen kukkaansa? Vaatimattomasti voin sanoa tehneeni kaiken sen, ja enemmänkin, jonka kokemiseen, tekemiseen ja näkemiseen tavallisella tallaajalla menisi koko ihmiselämä. Välillä järisyttävät ajatukset aiheuttavat minulle todella re-postologisia kysymyksiä. Onneksi maailma on täynnä mahdollisuuksia.
Heitit minua sitruunalla
ja se osui suoraan otsaan
sellaisia tyttöset ovat
sanovat mitä ajattelevat
-vanha buleriaan säe