IRC-Galleria

Charlie kello 12:ssa. Vittu! Tarvitsemme tulitukea, toistan tarvitsemme tulitukea!
Pistäkää sitä helvetin napalmia niiden niskaan tai koko osasto on kuollut. Helvetti. Dodger-roger...

Paluu Vietnamiin ei ole tehnyt hyvää psyykkeelleni. Ainainen tappaminen, viidakon sateiset yöt syövät miestä. Eilen osastostamme listittiin kolme hyvää tuttavaa.

Eilen juhlittiin jo 20-vuotiseksi äitynyttä, uroteoilla ja sankaritöillä kyllästettyä elämääni. Juhlavieraat puhkesivat kyyneliin pitäessäni hyvin tunteikkaan ja ontologisia pohdiskelmia sisältävän puheen. Nikita Hrutsev ojensi minulle "Valtion tärkein voimavara" kunniamitallin koko Neuvostoliiton ja maailman ihmisten puolesta ja Englannin kuninkaalinen torviorkesteri kapellimestarinaan Boban Markovic soitti "God save Paavon" ja Marseljeesin. Kirkonkelloja soitettiin aina NotreDamesta Sydneyn Pyhän Henrikin kirkolle.

Mitä vuosien täyttäminen oikeastaan merkitsee? Elämänkokemuksen karttumista, sielun puhkeamista täyteen kukkaansa? Vaatimattomasti voin sanoa tehneeni kaiken sen, ja enemmänkin, jonka kokemiseen, tekemiseen ja näkemiseen tavallisella tallaajalla menisi koko ihmiselämä. Välillä järisyttävät ajatukset aiheuttavat minulle todella re-postologisia kysymyksiä. Onneksi maailma on täynnä mahdollisuuksia.

Heitit minua sitruunalla
ja se osui suoraan otsaan
sellaisia tyttöset ovat
sanovat mitä ajattelevat
-vanha buleriaan säe

Hetki sitten meille saapui joukko ranskalaisia, jotka ovat paossa natsi-invaasiota. He ovat hyvin hiljaisia, mutta laulavat kauniisti marseljeesia. Minulle tuli täysin yllätyksenä, että aikaero maidemme välillä voi olla näinkin suuri (jotakuinkin 66 vuotta!).

Olen kuunnellut viimeaikoina paljon Bobania. Talossamme asuu hiiri nimeltä Jupiter. Jupiter on letkeä hiiri, joka kompensoi pienuuttaan mahtavalla nimellään. Se polttaa paljon tupakkaa ja pitää myös Bobanista ja Canned Heatista, joita paljon kuuntelemme yhdessä. Mikäli Jupiter soittaa niin hyvin huuliharppua kuin väittää on hälle paikka blues-bändissämme ehdottomasti taattu. Huoneessani hengailee myös lihansyöjäkasvi mutta se ei ole toistaiseksi ilmoittanut nimeään. Nykyisin nukun siis toinen silmä auki, veitsi tyynyn alla sillä pelkään tulevani syödyksi.

Tämä päivä oli hyvin erityislaatuinen. Kävellessäni kaupasta kotiin vastaani käveli moottoripyöräkypärää kantava kameli, joka ranskaksi tiedusteli mistä saisi parhaat ilotulitteet. Siinä pohdiskellessani kameli ilmoitti, ettei asia ole niin tärkeä sillä hän käyttää paljon happoa, ja se toki antaa ilotulitteita paremmat sävärit. No toivotin tälle Lucasiksi esittäytyneelle veijarille hyvät jatkot ja samalla hän kysyi lähtisinkö helmikuussa surffaamaan hänen kanssaan Itä-Samoalle? Toki myönnyin.