pimeitä kujia kävelen
kohti valoa joka edessä kajastaa
mitä pidemmälle pääsen
sen kauemmas tuo valo etenee
saavutanko sitä koskaan
sitä tiedä en..
vaikea on polkuni
se on kivinen ja jyrkkä
mutta reunoilta kaunis
sen reunoja koristaa värikkäät kukkaset
ja kukkasissa perhoset
sillä polulla on ilma kylmää ja raikasta
silti vain jatkan kohti taivasta
jo matkallani olen moneen kiveen kompastunut
ja jotenkin ylös noussut
ja kun on tuntunut liian hitaalta
olen vain juossut
kerran jo kuoppaankin putosin
mut sieltä ylös polulleni kapusin
nyt matkaani yhä jatkan
toivottavasti....... pitkän matkan
ajattelin humaltua
unohtaa hetkeksi tämän maailman
vaan en tiedä humaltuisinko rakkaudesta
vai humaltuisinko maltaista
kummassakin on kivulias ja huono loppu
molemmistä jää huono olo sen loputtua
molemmissa on omat hauskat hetkensä