Löysin koneelta tällaisen tarinan otsikolla:
Saraprinsessa mumsnams
Olipa kerran orpo poika, joka ei tiennyt mistään mitään. Eräänä päivänä mielisairaalasta karannut pyromaani poltti pienen orvon pojan orpokodin ja kaikki kärventyivät paitsi pieni orpo poika, joka oli tarpeeksi uhkarohkea ja potkaisi jalkansa ikkunan läpi, josta hän pääsi karkaamaan. Viikon päästä hän heräsi orpokodin vierestä ja olotila oli vieläkin kuin krapula, viikon ryyppyputken jälkeen. Orpo poika tiesi kyllä jotain, hän tiesi että ihmisellä pitää olla jonkinlainen katto pään päällään niin hän lähti etsimään yöpaikkaa. Hän lonkotti ontuvalla jalallaan. Orpo poika kulki ihmeellisellä seudulla: ei puskan puskaa eikä marjan marjaa tai muuta syötävää missään. Hän etsi ruokaa todella kauan ja hän ei enää tuntenut kipua jalassaan, se oli tunnoton! Siitä orpo poika sai innostusta matkaamiseen ja hyppeli iloisesti etsien ruokaa ja yösijaa. Pitkän hyppelytuokion jälkeen hän näki vanhan naisen. Nainen kysyi: "Miksi hyppelet noin iloisesti?". Orpo poika vastasi: "En tunne toisella jalallani enää kipua ollenkaan, joten voin hypellä mainiosti! Olisiko sinulla yösijaa ja jotain ruokaa minulle?" Nainen sanoi: "Yösija minulla sinulle on, mutta ruokaa ei ole riittävästi". Orpo poika päätti mennä vanhan naisen luo yöksi kun ei muutakaan paikkaa löytynyt. Orpo poika nukkui sinä yönä oikein hyvin, paljon paremmin kuin orpokodissa, joka oli ihmeellistä, yöllisen myrskyn takia. Aamu oli sitäkin kauniinpi. Aurinko paistoi, linnut lauloi, muurahaiset keräsivät ruoanmuruja sammuneiden puliukkojen päältä, jotka olivat päätyneet sinne eilisiltaisen nakkikioskilla ruokailun jälkeen. Aamulla oli aika orvon pojan lähteä. Hän kysyi vanhalta naiselta: "Kun sinulla ei kerran ole ruokaa minulle, tiedätkö mistä voisi löytää jotain syötävää?". Nainen vastasi: "No en tiedä, paitsi tuo jalkasi näyttää aika mehukkaalta ja siinähän ei ollut tuntoa?". "Ei ollut, miten niin?", orpo poika kysyi. "No jos siihen ei kerran satu niin sinähän voisit leikata jalkasi pois ja syödä sen, reidessähän on varsin mureaa lihaa", vanha nainen vastasi. "Mainio idea!", orpo poika vastasi ja jatkoi: "Millä sen saisi irti?". "No minulla on lapio tuossa. Ei se kauhean terävä ole, mutta kun tarpeeksi kauan hakkaa niin kyllä se luukin siitä pikkuhiljaa alkaa katkeamaan". "Mainiota! Otappas tuo lapio ja ala hakkaamaan". Vanha nainen hakkasi ja hakkasi niin että hikikarpalot lensi ja luu oli hetkessä katki. Orpo poika huusi kauhuissaan: "Mitä tuo punainen aine on?!". "Älä huoli, se on vain verta. Ota tästä hieman multaa, jotta verenvuoto tyrehtyisi".
Niin siis... mitä? :D