IRC-Galleria

Tää päivä alkoi lumitöillä, tosin ei ollut kunnon lapioo tai kolaa, mut saipa aamuliikunnan. Niin ja onneks oli kesäkengät (kaikki talvikengät on ja pysyy Suomessa). Noh lämmin suihku virkisti taas kummasti ja voikin tässä nyt siirtyä päivän askareisiin: alakerran pölyt, lihapullat ja jottain pientä. Toisiks viimeinen kerta alakerran pölyjä, wuhuu!!!! rakastan sitä niin! Mä pesen mieluummin vessat kun pyyhin pölyjä, en tiedä mikä siinä on mutta ei innosta pyyhkiminen eka kuivalla sitten märällä kaikista ovista etc. Ei nappaa.

Nyt ois yks laukku jo täynnä, se ainut laukku mikä oli mukana. Mä nyt päättelin et finnairille saan laittaa ruumaan 2 laukkua yhteispainolla 20kg. Tuo mun laukku painaa nyt semmoisen 10kg, et saman verta sais vielä kiloina ottaa :) Kilot ei tee ongelmaa mutta ennemminkin tuo kassien tila. Enää ei oo pakkaamatta kuin nää vaatteet sun muut tavarat mitä käytän seuraavien 16 päivän aikana :) Ja sit minä pääsen Suomeen!!!!!!

Niin ja joululahjoja pittää vielä ostella, mut onneks nyt on ideat kohillaa, tännää vaa marssii kauppaan. Kun saa toisen laukun niin ei tule ongelmaa. Ja Paola tuo osan sit tullessaan Suomeen. Syytä Paolalla ollakin tyhjää tilaa laukussa kun tontut on kertonut et se ois saamassa paljonkin ihan lahjoja :P Mikä olisi perisuomalaista mitä voisi antaa brasilialaiselle joululahjaksi? Olen aatellut kyllä kellolla muistaa Paolaa, tuo brasilialainen elämän tyyli kun on et ihan heti kohta 20 min --> odottelen vielä puolentoista tunnin päästä!

Mutta ollaampa sitten seuraavaksi ahkeria ja pannaan liikettä kinttuihin!

Tämä pieni tyttö palaa maailmalta koto Suomeen 19.12 ja jää sinne.

Kyllähän se on vähän ahdistavaa palata takaisin, mutta kun minä en saanut asioita rullaamaan perheeni kanssa. En vissiin ymmärtänyt sitä mitäon siivota joka päivä kaksi-kolme tuntia. En myöskään ole ilmeisesti päässyt sisälle tämän perheen arjesta ja heidän elämästään. En ole nähnyt näiden arkea ja sitä kuinka joka viikonloppu ilmeisesti siivoavat tarkasti kaiken. Minä ihmettelen, ihmettelen suuresti, en ole nähnyt sitä puolta että he ajattelisivat minua eivätkä jätä kaikkea minulle. Minä ihmettelen myös sitä nyt että kuinka täällä pitää sitten siivota näin paljon, jos minä siivoan ja he siivoavat. Mutta no siistiä pitää olla ja asiat ovat tarkkoja. He ovat olleet todella mukavia kuitenkin.

Puhuminen auttaa aina, minä vain sain suuni auki liian myöhään. Emme tajunneet ymmärtävämme toisiamme väärin. Sain kuulla että he ovat miettineet minun lähettämistäni takaisin, ja että he ovat ajatelleet olleensa minulle reiluja ja mukavia. Ovat he olleetkin minua kohtaan ajattelevaisia, huomaan sen nyt. Mutta koen kyllä myös, että ei vika voi olla yksin minussa. En ole ymmärtänyt heitä, eivätkä he minua. Kumpikin on koettanut olla toiselle mahdollisimman mukava ja sietää toista, samalla kuitenkin toista ehket vain ärsyttäen. Ihania ihmisiä nää on, olen saanut sen mitä olen tarvinnut, omaa aikaa.

Minä olen kuitenkin todella tyytyväinen tähän aikaani Saksassa. Olen nauttinut olostani, olen saanut uusia kavereita, olen pikkuisen oppinut kieltä, olen nähnyt hieman maailmaa. Perhekin oli oikein ihana ja hyvä, vaikka siivoojaksi itseni tunsinkin välillä. Mutta tärkeintä minulle on ollut omien asioiden pohtiminen ja ehkä joidenkin avaimien löytyäminen.

Minä palaan kotiin selvittämään niitä asioita joista on vaiettu. Asioita joita olen paennut, koettanut piilottaa maton alle. Sitä on palattava sinne ongelmien alkulähteille ja juurilleen.

Kun sairastaa masennusta, syömishäiriötä tai jotain muuta mielenterveyshäiriötä, taikka on läheisriippuvainen niin ei sitä hetkessä itse huomaa kokonaistilannettaan. Eikä apu auta jos ei itse ole siihen valmis sitoutumaan, jos ei itse tee sitä itselleen. Sitä kokee huonoa oloa, ihmettelee miksi on tällainen, koettaa kieltää ongelmat. Ei sillä tiellä pitkälle pääse.

Minä palaan Suomeen ja aion saada auki ne lukitut ovet sisältäni. Saada itselleni elämän, oppia kokemaan asiat normaalisti. Ei jaksa sitä kuinka välillä tuntuu että seinät kaatuvat päälle ja elämä on vain harhaa. Ehkä elämä on muutakin kuin vain katoava todellisuus?

Tästä tämä lähtee. Suomi here I come. Ei ole suunnitelmia. Pääsen kuitenkin kotiin, palaan vielä äidin ja isän luo. Tulen Suomeen sukulaisten ja muiden läheisten pariin, omieni luo.

Nyt se on minun vuoro, kun perhe alkaa toipumaan. Ja kaikki muut sairasti, minä kun sain alkuviikosta kuulla et pitää aina pukeutua hyvin ja viikonloppuna ei ainakaa saa heppoisesti pukeutua ettei oo viikolla kipee kun se sotkee kuviot. Meinasin tulla kipeäksi jo alkuviikosta, mutta noh nyt eivät voi sanoa mittää kun ite ovat mut tartuttaneet. Nii ja en kovin heppoisesti kyl pukeudu, aina on farkut, t-paita ja huppari tai paksu neule nahkatakin alla. Kengät tosin ei oo kovin talviset, mut hei ei täällä vielä kovin kylmä olekaan. Ja no emmää nyt kumppareita tänne raahannut, kaikki kengät laskee veden läpi sateella :) No mut kuitenkin ostoslistallani on lämmin takki ja talvikengät! (sit kun vaa vielä löytää miellyttävät ja sopivan hintaiset).

Viikko on taas vierähtyänyt, hieman rennosti ja laiskasti kun on ollut hostmama kotona samoin poika ja hostisähä on aina kotona hommissa. Eli siis noh sai nukkua pikkuisen pidempää ja kun muutenkin oli ekstra viikko niin ei ollut sillei hommia. Tosin kyllähä tuota tuli alakerran ikkunat pestyä ja hommia tehtyä ihan kiitettävästi, vaikka tulikin lusmu olo. Ja lusmu olo tulee vaikka oikeesti teet edelleen oikeestaan kaikki hommat. Nyt lauantaina sain äske käydä syömässä ruokaa jota en ollut ite tehnyt xD

Eilenpä tuossa sai pitkästä aikaa laittaa muksut nukkumaan ja olla rauhassa niiden kanssa. Oli ihana vaikka sanotaanko ettei nuo tottele ja ei sitä ite oikein tiedä et mitä sitä niitten kanssa tekis. Lapset raastaa hermoja varsinkin kun et oikein tiedä sopivaa rangaistusta. Jos niille ei anna ruokaa tai ne laittaa aikasemmin nukkumaan sen takia niin aika suuret valitukset saisi hostmamalta. Nämä lapset kun ovat ne kullannuput joilla suositaan vapaata kasvatusta. Lapset saa tehdä oikeestaa mitä halutaan ja rankaista ei ollenkaan, vanhempien kunnioitus on aikas hakusassa. Niin ja tiesittekös että itkemällä saat kaiken!

Hmmm. Huomenna ois Hochheimissa jotkut markkinat, lähen sinne anyway noitten kyydissä mut jotenkin vaikka sanoivat et voin olla heidän kanssaa siellä niin tuntuu ettei se niin suotavaa ole. Nytkin kävin syömässä, kuulin et ne alkaa syömään niin noh oli ylimääräinen olo, ei mua sinne oltu kututtu (ainakaan en kuullut kutsua) ruokaa tosin oli. Ja muutenkin tuntui tuo hostmama kamalan kireeltä. Eks kuse mua, mitäköhä mä tänään oon tehnyt? tai eilen sitatessa? Mistähän kenkä puristi nyt, ei ole hajuakaan. Tää on mun vapaa päivä.

Uuu ihanaa sain omenoita ja turkkareita sänkyyn, hostmama toi. Heh no joo olen kyllä kipeenä, et ei siinä mitään. Nam. Ei ehkä kenkä puristakaan siis mistään. Sillä on vaan stressiä. Kuten kaikilla välillä. hitsi kun koskee päähän, noh tässä tää menee.pittää koetta parantua.

Tiesittekös enää 6 yötä ja mun rakas tulee tänne!!! Jee ens viikko saa kyllä mennä nopeesti ja tiedän et se menee nopeasti, on paljon puuhaa ja siivous viikko, ei tuu tylsiä hetkiä. Saa pölyjä pyyhkiä jne. Voi kun on ikävä rakasta, tuntuu nyt pölypäivätkin odottamiselta koska silloin on päivä vähemmän odotusta rakkaan tuloon <3

aika kuluu kuin siivillä, aika katoaa
kohta on synttärit ja joulu ja sit on kesä ja vuosi saksassa takana.

J:"Mutta kyllä mä puhuin yöllä mäkissä ihan täydellista saksaa!"

L: "Juu kyllä sää sannoit jopa McFlurry Kitkat"

Onneksi tuo hostelli ja sen seutu ei edustanut sitä kauneinta Luxemburgia. Oli siellä myös aivan loistavaa, todella ihana laakso ja kaikkea. Päästiin oikein turisteileimaakin kun hypättiin turistibussiin. Tosin hei jos tässä nyt kipeiks tullaan niin se johtui vaan siitä ihanasta pyhäpäiväisestä säästä. Oli koleaa ja kylymää, tuliha sitä vettäkin lopulta. Mutta pyhäpäivästäkin löytyi hyvät puolensa, ei kulunut rahaa ainakaan muuhun kuin syömiseen.

Hmm mitäs tuolla luxissa tulikaan syötyä. Oli aika laadukasta ravintolaa ainakin, taidettiin me käydä mäkissä ja sit quikissa (luxilainen mäkki). Mutta kyllähä siellä saa mahan nopiaa täyteen, eikä kukkaro niin paljoa rasitu. Vaikka kyllä Luxemburgissa BigMac menu maksaakin euron Saksaa enemmän :) Siis minä kun en ikinä täällä käy mäkissä.

Käveltiin ja turisteiltiin ja syötiin jotain erityisen hyvää. Käytiin suklaa puodissa, jossa sai valita palan suklaata puulusikan nokassa (oli iso pala ja makuja vain 38). Sit se vaan dipattiin kuumaan maitoon ja avot siinä oli sulla kaakaota ja pystyihän sitä sulavaa suklaa kokarettakin lipaisemaan. Oli todella herkku. Henkilökuntakin oli todella ystävällistä, eikä meiltä jäänyt se yksi tarjoilija poika huomaamatta.

Vähän muuten on ihanaa olla ulkomailla ja puhua suomee porukassa, olettaen ettei kukaan muu meitä ymmärrä. Paitsi että se oletus on väärästä, suomalaisia tulee vastaan ja varmaan moni ymmärtää hieman suoremmatkin kommentit kuten "vähän tuo haisee pahalta" "kattokaa mihin verhoon tuokin on pukeutunut" etc. Siis tämä käy täällä saksassa ollessa, olen kusessa kun tulen Suomeen. Nyt muuten kun Luxin matkasta toipumis päiväunia nukuin niin tässä näin painajaista siitä että menee suomeen ja joutuu/saa asioida suomeksi. Kamalaa sitten kun kaikki ymmärtää minua, eikä oo sitä viimeistä valttikorttia "olen tyhmä turisti, Ich können keine Deutch"

Oli aivan ihana reissu kyllä. Junamatkat olivat mainoita, vaikka kestiväthän ne. Tunnelma oli loistava ja tyttöjen tyyliin ei jäänyt kyllä kikatus puuttumaan. Ja ulkomailla oleminen huomattiin kyllä siitä, että ranskaa puhuttiin ympärillä, tosin myös saksaa. Hotelli oli oikein viihtyisä ja huoneetkin sai ihanan lämpimiksi, en jäätynyt kahden päivän aikana ainakaan sisätiloissa. Mutta siis mehän asuttiin slummikadulla, hemaisemat maisemat meillä, eikä pahemmin itekseen tehnyt mieli liikkua. Tytöt hei, montakos erotiikka liikettä tai stirppiklubia meidän tiellä olikaan? Ja eiks se ukko siel ikkunassa ollut ihana?

Hei huomatkaas ehdimpäs koneelle vielä tänäänkin. Niin ja pitäisi katsoa et monelta sitä onkaan sunnutai-iltana kotona x) Jeps kahen tunnin päästä toivottavasti olen kävelemässä kohti Niedernhausenia ja sormet ristissä toivoen että juna kulkee. Tosin en oo ainut meidän 8 hengen porukasta joka sillä junalla ois menossa. Kunhan vain olen ajoissa asemalla (voi jömö jos sataa vettä!) et lähen mieluusti heti kun mahdollista kävelee. En luota että nää vois heittää ja parempi vaan juosta jaloista poikkeen. Pääseepähä vähä rentoutuu viikonlopuks, jotta jaksaa taas maanantaina paahtaa hommia!

Mutta niih, tänään no varmaan oisin kerennyt iha normaalilla rytmillä tehä hommat ja saanu keittiönkin siistiks siihen vähä yli yhtee. Tosin lasten kanssa kun kaikki on mahdollista niin tänää sovellettiin. "Työajasta" joudun puol tunti/tunnin napsasee (eilen tein pidemmän päivän, ei rouva varmaa sitä huomannut) niin se on just se hetki mikä menis keittiössä sen siistimiseen. Noh piti sit tehdä tän päivän ruoka tässä aikaisemmin, itse söinkin jo (tosi aikaiseen siis tein, mutta sama se tekeekö sen reilusti ajoissa vai juoksu jalkaa). Meillä kun halusi tuo hostmama että laitan kaikille annokset valmiiks (myös hälle ja hostisälle) ihan vaan siis siksi että minä olen se joka sen tyhjän jauhelihakastike pannun ja spagetti kattilan pesen xD Siis en voi enää kun nauraa tälle tilanteelleni.

Työt ei tapa, vaikka aika paljon sitä on ja se on just sitä kodin paskaduunia, siivoojana leikkimistä. Huvittavalta tää alkaa jo tuntua et näillä on minut täällä siivoamassa ja tekemässä ruokaa. Eivät varmaan selviäis ilman minua, siis eivät selviäisi normaalista arjesta. Tänäänkin hostmama valitteli että päivä menee lennossa. Eka se tulee töistä, sit tänään on Emilian tanssi, Dominikin logopedi ja sit Halloween kekkerit jne et ovat seittämältä kotona (huomatkaa että lasten pitäisi nukkua puoli kasilta). Voih sellasta se lapsi perheen arki vähän on, ei se niin ihmeellistä ole. Huomennakin heillä on kokopäivä hommia kun tulee puita (onneksi lähden luxiin, muutenha mä joutuisin nyt auttaa vaikka on lauantai, sai jo viime lauantaina hostmama tarpeeks töistä kun perheellä puita kokos. Meillä puiden teko tarkoittaa isompaa hommaa, mutta no vaikeeha se hommia on tehä vissiin hälle vain). Vähänkö kyllä nautin sanoa viime lauantaina sen etten mä voi auttaa puitten kanssa kun oon luxissa :)

Täällä on mulla pieniä omaa mieltä kohottavia hetkiä ollut nyt muutenkin. Kun tuli tässä eräs ilta valittavaan sävyyn hostmama sanomaan et "Huomenna teet sit ne ruokailupöydän tuolit kun et varmaan tänään sitä hoksannut." (siis niiden pyyhkiminen oli kyseessä) Voih olipa ihana sanoa et olen minä ne tehnyt, se lika vaan ei lähe. Näytin sen jo tuolle hostisälle ja se sanoi hommaavansa aineet. Heh vähä näytti hetken lyödyltä. Sorry ei oo mun vika et lapset likaa valkoiset keinonahkaiset ruokailuryhmän tuolit ja ette ite koeta tuoretta likaa ottaa heti vaan annatte sen oottaa seuraavaan päivään kehottaen minua pyyhkimään ja kattomaan niitä tahroja. Niin ja minähän sitten tiedänkin millä aineella mikäkin lika irtoaa, siivooja oli ammattini juu ja teillä oli kaikki tarvittavat aineet, varmasti.

Ainiin ja koetas saada jostain juteltua kun hostmaman ja mun huumori ei kohtaa. Sanoin aamupala pöydässä nauravaan sävyyn et: "Sä kyllä kokoot leipäs aina ihan väärin." Tuli töykee vastaus: "Et mites tää muka pitää tehä!" Okei isku tuli vastaan ja siinä sit aloin selittää miten leivän oikeaoppinen kokoaminen aina aiheuttaa meilläpäin pöytäkeskustelua. En saanut tarkoitettua sanomaani siten, että oisimme päässeet keskustelemaan mistään. Selitin vaa et se on sellai aihe ollut monesti isosten kanssa ainakin mistä on leirillä monet aamut puhuttu. Kysehän on siitä onko makkara ja juusto missä.

Oikeestaa tuosta leivänkokoamisesta tänään mietinkin, että kyllä ihmiset aika omiin tapoihinsa uskoo ja kaavoihin kangistuu. En mää osaa leipää syödä hyvin jos juusto ei oo päällimmäisenä. Silloin leipä pysyy parhaiten koossa, ja juustosta on mukavin pitää kiinni parilla sormella kun haukkasee. Ja jokainen tuntuu kokoavan leivän aina samalla kaavalla, hostmamalla ainakin tänään tuli tuhinaa itekseen kun se meinas laittaa juuston ja makkaran väärinpäin leivän pohjalle, siinä syy miksi naurahdin leivän kokoamisesta. Taidan tästä etiäpäin koettaa pitää suuni supussa, ku ei meillä onnistu tuo yhteisen läpän heittäminen jne. Tainnut saksalainen kulttuuri jo päätä sen verta kangistaa et suora sanominen ironisestikaan ei saa toivottua vastaan ottoa kun toinen ei ymmärrä sitä. Paha tää suomalainen suorasukaisuus. Mutta juu, kahdesti olen jo kauan miettinyt et mitä voin sanoa, taidan alkaa miettimään asiaa kolmannen kerran. Ja no kaikki riippuu tuosta hostmaman fiiliksestäkin et miten se suhtautuu asiaan.

Kolme kuukautta takana, yhdeksän edessä. Kyl taidan täs perhees ihan pysyä, täältä löytyy niin paljon hyviä puolia eikä koskaa voi tietää mihkä joutuu. Ja töissähä mä täällä olen ja maailmaa näkemässä, ehkä vähän kieltä oppimassa. Omaa elämääni elän, tosin tuo hostmama tuntuu vähä koettavan vaikuttaa mun valintoihin ja elämään. Mulla on kuitenkin mun tie, eikä se mulle niin paha ongelma ole vaikka ei kieli täydellisesti tarttuis. Isompi asia minulle ainakin on että saa olla poissa Suomesta ja näkee maailmaa, sekä luo uusia kontakteja sama se tulevatko ihmiset Suomesta vai toiselta puolelta maailmaa.

Mut nyt pittää kattoo vähä juna-aikatauluja ja tarkastaa reppu, sekä pestä oma vessa ja sillein.

Tänää taas maanantai, voi kuinka vihaankaan maanantaita. Maanantai on se päivä kun heräät ja menet alakertaan saaden heti listan asioista joita sinun tulee tehdä. Maanantaina tehtäväksesi kaatuu kaikki minkä vain on voinut viikonloppuna jättää odottamaan maanantaita ja sitä että perheen aupair, nykyajan tuhkimo voi asian hoitaa. Kuinka masentavaa onkaan maanantaina aloittaa töitä tiskivuorelle, likaisten vaatteiden vuorella, imuroimalla ja luuttuamalla samat lattiat jotka teit viimeisenä perjantaina, järjestelemällä kaiken mikä on viikonlopun aikana liikkunut paikaltaan, siivoamalla koko viikonloput leikit lasten lattialta. Voi maanantai on se päivä kun ei haluaisi nousta kuulemaan työlistaansa ja tuntemaan oloaan palvelijaksi.

Olohan on muutenkin niin tuhkimo. Ei ole hostmaman kovin monesti tarvinnut imuriin tarttua täällä oloni aikana, moppiin vielä harvemmin. Lattioiden pesu ja imurointi ovat minun hommiani, imuri on lemmikki norsuni joka hyrisee miltei joka päivä. Ja kun paikat sotkeutuvat normaalia nopeammin niin aamulla vain kerrotaan mitä tänään tehdään, minkä sille voi että eilen teit sen kertaalleen kun lapset valtasivatkin illalla keittiön. Kivahan se on että sinua ohjeistetaan kokoajan. Lista on loputon minkä aamulla saat hommaksesi ja eihän perheen äidin tarvitse tehdä mitään.

Ei tämä työ tapa, eikä tämä niin raskasta ole, mutta en koe tätä aivan normaaliksi aupairin työksi, olen ennemminkin siivooja. Ja kun vertaa siivoojan ja aupairin palkkaa, niin siinä on sellainen iso ero. Kun on aupairina ja töitä on 6 tuntia päivässä kohdallani se tarkoittaa sitä että neljä tuntia siivoat, teet ruokaa ja järjestät keittiötä. Lasten kanssa leikit tai ehdit viettää aikaa sitten pari tuntia, mutta sinäkin aikana yleensä puoliksi hoidat jotain mikä pitää tehdä. Siivous ei ole vapaaehtoista, siivous on se työ.

Ihanaa vitsiäkin täällä heitetään. "Nyt kun lapset siivoavat niin eihän sinulle Jenni jää hommia, pitäisiköhän palkkaa jo laskea." Niin siis eihän täällä paista edes läpi se että olen siivooja. Lapsetkin asennoituneet siten että teen heille kaiken, ja pakkohan se on lapsia lelliä enemmän kuin oma ymmärrys kestää, koska vanhemmat olettavat sitä. Lasten kutsuun pitää vastata 24/7, ei lapsi voi kahta kertaa joutua pyytämään. Ja jos olet laittanut leivälle makkaran ja juuston väärinpäin se on maailman loppu. Ruokailut yleensäkin, koska on pakko katsoa että lapset syövät. Lapset joilla on ikää 4 ja 6, eivätkä he osaa istua pöydässä tai ainakaan keskittyä syömiseen. Valehtelematta ruokailu kestää tunnin ja silti tulos voi olla varsin laimea. Niin eikä meillä nirsoilla, mutta peruna menee vain ranskalaisten muodossa ja riisiin ei kosketa pitkällä kepilläkään.

Välillä sitä miettii josko perhettä vaihtaisi, mutta en nyt tiedä onko muuallakaan sen parempi. Täällä työ ei ole se aupairin työ, mutta sentään vapaa-aika pelaa loistavasti. JA sillä vapaa-ajalla en tahdo perheen kanssa olla, koska äiti haluaa omia lapsensa ja hostmamahan tietää kaiken, älä koeta sanoa omia mielipiteitäsi tai keskustella kuten aikuiset. Sinut tullaan polkemaan maanrakoon. Ja muista, että sinun hostmamasihan on "tosi rentotyyppi", koska hän sitä sanoo päivittäin. Aupair hyväksyy ja mukautuu kaikkeen, Aupair kunnioittaa ja alistuu, hostperheen ei sitä tarvitse tehdä. Aupairin ja hostperheen suhde on täysi työsuhde.

Olipas kyllä ihanaakin ihanampi viikonloppu :) Ja tää maanantai.

Perjantaina pääsi saunomaan ja heräsi aamulla mitä ihanimmasta maailman kolkasta Schmittenistä. Voi kyllä sielulepäs kun siellä vuoristossa heräsi ja katsoi ikkunasta ulos. Eikä saunaillastakaa mitään valittamista löytynyt, tuntui sauna niin hyvältä että. Kyllä sitä oliki kaks ja puol kuukautta saunaa odottanut, voi kun pääsisi pian uudestaan.

Lauantainakin oli tosi ihana eka olla seurakunnan tiloissa hetki tosin vain pienellä porukalla. Saatiimpa kuitenkin ylipäiväisiä aarre arkku karkkeja xD Voi jummi et karkki karkki on hövvee. JA ilta oli niin ihana tyttöi kanssa, ei haittaa vaikka rahaa menikin. Voi kun voisi joka päivä syödä thai-ruokaa. Yöelämäkin löytyi ja oli oikein nautinnollinen ilta. Tosin aamulla karu oli lähteä junalla kotiin, väsyneenä ja junaa hieman odottaneena. Enhä mie tajunnu et on sunnuntai aamu eikä kaikki junat kuljekaan ihan niin vaan, et asemalla vielä itekseni junaa odotteli 40min. Tosin ihan jees oli odottaa asemalla kun sit kun pääs Niedernhauseniin kello oli jo 7 ja alkoi hämärtää, ei tarvinnu pilkko pimeessä kotiin tulla puol kasilta. Niin siis pääsin toivottaa hyvät huomenet perheelle ennen kuin menin nukkumaan (ja nukuin kuuteen).

Niin ja hei joskus kannattaa heittäytyä. Siis minähän tein linja-autossa sen, että annoin numeroni vieraalle. Tarina menee niin et linkkuun nousi jätkä ja se tuli linkun perälle, puhui kokoajan puhelimessa ja kattelin sitä hieman, sit kun se paino stop nappia kirjoitin numeroni ja nimeni ja jotain selitystä saksaks ennen kun se hyppäs kyydistä. Matkaansa mukaan hän sai numeroni. Eli tänään sit näin hänet, nimeä on osaa kirjoittaa, tulee Etelä-Afrikasta ja nimi tarkoittaa lahjaa :)

Mutta näin tälläkertaa, tänää oli niin mukava päivä tuon jätkän kanssa kun se näytti mulle mun saksalaista kotikylää täällä :) On täällä sit tosi kaunista ja ihania ihmisiä. Tottakai hää tuntee täältä paljon ihmisii ja sain itteni kuulla esiteltävän monesti. Arvatkaa jäikö ihmisten nimet päähän. Mut kahvila täällä on oikein kiva :P

Heh, perheenäiti menee TÖIHIN maanantaina! Alkaa tää arki sit kunnolla tässä. Tuntuupas hyvältä :P On se siivoaminen kivempaa jos ei toinen oo kotona, saa tehdä omalla tavalla, omaan tahtiin. Mut mikäs täs muuten. Tällä viikolla ollut vähä menossa, tai kokoaja on tehnyt jotain. Maanantaina pitkä päivä töissä, eile kaupungilla, huomenna kaupungille, perjantaina ehkä taas johki ja lauantaina on AUPAIR-TREFFIT Frankfurtissa. Ja siis se tarkoittaa taas sitä et yö valvotaan koska suunnitelmissa on yöelämään suuntaus isolla porukalla.

Mittees muuta tänne kuuluisi. Saksassa voidaan hyvin ja arki rullaa. Eikä jouluun ole kuin 10 viikkoa, eli siihen et tuun suomeen on 9 viikkoa. Ikävä on myös Tuomasta, mutta hei rakas tuleekin tänne pian viikoksi. Voisiko parempaa ollakaan. Niin ja luxemburiinkin lähdetään kuunvaihteessa jo (ja majapaikkaa meillei vielä ole). Et aika häviää tässä liian nopeesti.