IRC-Galleria

"Niinal on kans aina nälkä."

6x100g maitosuklaa Tobleronea... :p NAMI.
Isukki sai vaan hunaja-rommia ja tupakkaa.

Mua sattuu vieläkin...
Perjantai oli aivan väärin...
Se ois vaan pitäny tajut vähä aikasempaa...

Mötley Crüea lainatakseni: "I just need a new toy."

Hyvä.. :D Hanna, rakastan sua.<3 Mahtava viikonloppu. Mut mun ei ehkä kannata enää juoda viiniä noin paljoo... Diagnosoitiin pari AD/HD muksuakin. Ja kyhnytettiin rakkaita. Jos ne ei ois luiminu ja juossu karkuu. Ihanii ne silti oli.

Mut mulla on edelleen pieni tukka.

Mut viikonloppua odotellessa... :D Siit tulee hauskaa... :D Vapiskaa Raumalaiset... :D

Tämä kertomus kertoo eräästä äidistä, joka moitti 5 vuotiasta tytärtään siitä, että tämä tuhlasi kokonaisen rullan kaunista, kallisarvoista kullanväristä lahjapaperia. Rahaa oli vähän ja äiti tuli entistä kiukkuisemmaksi, kun hän näki tyttärensä koristelevan paperilla rasian, jonka hän laittoi joulukuusen alle.

Seuraavana aamunna tyttö antoi askin äidilleen sanoen "tämä on sinulle äiti". Äiti tunsi itsensä
vaivautuneensa muistaessaan eilisen kiukkunsa tytölle. Hänen ärsyyntyi kuitenkin uudestaan tyttärelleen avatessaan paketin ja huomatessaan sisällä olevan rasian tyhjäksi. Harmistuneena hän sanoi tyttärelleen; "Etkö tiedä, nuori nainen, että kun annetaan lahja jollekin, paketissa täytyy olla jotakin?" Tytölle tuli kyyneleet silmiin, kun hän vastasi; "Mutta äiti, ei rasia ole tyhjä! Minä täytin sen kokonaan suudelmilla!"

Äiti murtui myös kyyneliin, polvistui tyttärensä eteen ja sulki hänet syliinsä ja pyysi anteeksi ajattelematonta kiukkuaan. Lyhyen ajan kuluttua tyttö kuoli tapaturmaisesti. Tarina kertoo, että äiti piti tätä tyttäreltään samaa rasiaa yöpöydällään koko loppuelämänsä ajan. Kun hänellä oli vastoinkäymisiä tai kun hän tunsi itsensä masentuneeksi, avasi hän rasian ja otti sieltä kuvitellun suudelman ja muisti tyttärensä rakkauden, jolla hän oli paketoinut suudelmat rasiaan. Todellakin ihmeellinen tunne, on tämä lahja meille, pieni rasia täynnä pyyteetöntä rakkautta ja suudelmia lapsiltamme, perheeltämme, ystäviltämme. Ei ole mitään arvokkaampaa täällä maan päällä kuin tämä.

Laitoin tämän tänne ja pyydän eräitä ihmisiä kopioimaan tämän saman tarinan omaan päiväkirjaansa. Näillä henkilöillä on nyt kaksi vaihtoehtoa:
1. Kopioi tämä päiväkirjaasi
2. Ole niinkuin tämä ei koskettaisi sydäntäsi.

Kuten huomaat, minä valitsin ensimmäisen vaihtoehdon.

Ystävät ovat kuin enkeleitä, jotka nostavat meidät jaloillemme kun siivissämme on jotain vikaa, emmekä muista kuinka lennetään.

Toinen YRITTÄÄ näyttää vieressä fiksulta ja toinen ääntelee omituisesti tikkarinsa kanssa vieressä...
"Teki mieli näyttää keskarii."
"Hyvä, ettet näyttäny."
"Kui ni?"
"Koska sit mä olisin ollu pulassa."
"Höh, ois pitäny."
---
"Miks me tähän jäätiin?"
"Koska tossa edessä on linja-auto."
"Sit se on kuiteski sammunu."
"Ei, ku sil on valot ja kaikki pääl. Kato ny, sen vilkkukin vilkkuu."
"EI TOLLEE VOI SANOO!!!"
"No just mä sanoin."
"Se täytyy sanoo jotenkin eri taval.."
"Sen vilkku välkehtii...???"

Kotimatkat on kyl iha parhait.<3<3<3<3 Ainaski ku o hyvää seuraa... :DDD

Täytys tehd enkun suullinen esitelmä... Mut nyt ei jaks kiinnostaa. Vituttaa. Mä en oo vihanen sulle, mut silti löin luurin tarkotuksel korvaan.