joskus samassa veneessä
odotin vuorovettä
roikuin takin reunuksessa
kynsin hampain, tuulessa
pidin kiinni
roikuin korvanlehdissä
hiukan horjuen
ja vesi veti syliinsä
nieli pohjamutiin
sen minkä oli tuonut pintaan
ihana meri,
horjahdin
yli takin ja reunan
etkä ylettänyt enää
sinne minne olit minut vienyt
(syvälle sinuun)
et edes omiin syvyyksiisi
eikä missään ole karttaa
eikä vesireittiä
- ihmiseen ja takaisin