Pilviharson reunan suojakseni käännän,
sen turvaan taas sinut luokseni otan.
Pidän kuin kukkaa joka aurinkoa odottaa,vesipisaraa rakastaa
ja minulta suudelman saa.
Olet kukka puutarhassani,hymysi loistaa sydämessäni,sieltä hellii se jokaista aistiani.
Tulit niin hiljaa että tuskin edes huomasin,enää en uneksi ilman että äänesi kuulisin.
Sinä olet minun ja minusta tuli sinun.Sinä otit minut,olen ikuisesti sinun.
Jää turvakseni,lohdukseni,onnettomassa maassani.kannan sinut yli jään,etteivät jalat palele.lämmitän hengitykselläni sormiasi,pidän sinua lämpimässä sylissäni.
Suutelen kosteita huuliasi,rakkaani.valaise pieni maailmani,täytä minut lämmöllä,rakkauden osoituksilla.Tulet yksin saamaan kiintymykseni,kunnes mustahuppuinen hahmo korjaa minut pois.sitä ennen en anna sinun levätä.Nauran päin lempeitä kasvojasi.Silitän lämmintä ihoasi.Ihailen ihania silmiäsi.Puren rakastavia huuliasi,rakkaani.rakastan sinua.
Jos antaisit mulle luvan,kulkisin suojelusenkelinä rinnallasi.
kantaisin sut yli karujen kivikkojen ja kulkisin edelläsi pettävällä jäällä.
Jos antaisit luvan kuivaisin katkerat kyyneleesi.
Silitäisin hiuksiasi,suutelisin otsaa ja tuudittaisin sylissäni sinut kauneimpaan uneen.
Jos antaisit luvan toisin luoksesi kaiken itsestäni.Luopuisin kaikesta omastani,antaisin sulle myös elämäni.Ja koska tahansa,jos vain luvan saisin,
kuolisin puolestasi.
Elämä ilman rakkautta:pimeää ja yksinäisyyttä,petosta ja kylmyyttä.
Levottomuutta ja epävarmuutta.
Köyhyyttä ja kurjuutta.
Elämä ilman rakkautta on karua ja todellisuutta viiltävää julmuutta.
Röyhkeää ja katalaa,piinaavaa ja masentavaa.
Ei kättä kädessä,ei rakkautta ilmassa.ei tunteita joita jakaa,ei haleja
ei suudelmiakaan.
on vain kylmä huone ja yksinäisyys.pelottavat seinämät.vaikeat ajat.
älä elä ilman rakkautta.
rakkaus palkitsee ja rohkaisee.
se auttaa ja lohduttaa.
piristää ja ilostuttaa.
ilmn rakkautta ole tyhjä.ilman rakkautta elämä on turhaa.
ilman rakkautta en voisi elää.
kiitos elämälle,kiitos rakkaalle.
hämärässä huoneessa,jossa kynttilöiden liekit tanssivat meidän tanssimme rytmiin.
sinä suutelet kaulaani,kuljetat kättäsi reidelläni,katsot silmiini.
siinä pimeydessä silmäsi ovat tummuneet himosta ja minä
tärisen mielihyvästä.
Maailmassa joka katoaa,maailmassa jossa näemme vain toisemme.rakkauden joka versoaa hedelmää,´.ja kaikki on vain ruusunpunaista unelmaa,
johon sekoittuu sydäntemme lyönnit.
ulkona sataa lunta.sinä huokaat ja nojaat minua vasten.suutelet kuumaa ihoani ja hymyilet,niin sataa.
ja jäljelle jää vain meidän rakkautemme kun valot jälleen syttyvät.
Haluaisitko pysäyttää kellot kanssani?joskus tuntuu ettei aika riitä.
Sillä kanssasi aika saa siivet joilla liitää.
Millä saan sinut pysymään aina?
Riittävätkö rakkaudentunnustukset vai tarvitsenko käsiraudat?
Miksi olet minulle niin kiltti?Olenko ansainnut sen?
Sillä jos olen,olet ensimmäinen joka näkee sydämeeni.
En vain tiedä olenko tarpeeksi hyvä näkemään omaasi.
Mutta millä olen ansainnut rakkautesi?näin pieni ihminen.
en sitä mistään hinnasta pois vaihtaisi.tule mukaani.
pysäytä kellot kanssani.
Vain niin saamme tietää että se kannatti.
Kaislikossa rakkaani,näin sinut.
Vilahduksen viettelevistä hiuksistasi,välähdyksen sinisistä silmistäsi.
Suomusi vaarallisen kauniit,ja pyörteen,joka vei sinut mennessään.
Se olit sinä,muistan sinut aina.
Muistan sinut sellaisena kuin sinut tapasin.
Siniset silmät aamuauringossa kiiltäen sinut ensikertaa näin.
Tiedän rakkaani,aallot olivat intohimosi.
Ne vetivät sinut pyörteisiin.
Ja täällä muistan sinut aina yhtä kauniiina kuin olit.
Rakkaani,näetkö minut rannalla?tiedätkö,
että olen täällä?
ja ikävöin?
Hiljaa kuljen,sinä minun rinnallani.sanoja ei tarvita,on vain tämä hetki.
meidän hetkemme.
Luetko ajatuksiani,tunnetko lämmön kulkeutuvan kädestäni käteesi?
Otan sinut syliini,söhköinen tunne viiltää sydäntäni.
Sinä,juuri sinä olet minun elämäni.
Kertoa sen sinulle tahtoisin,rakkauteni määrän,mutta minulla ei ole siihen sanoja,olen kuin mykkä.
Kosketat poskeani ja sanot että tiedät.
Sillä sinäkin tunnet samoin.
Näet silmistäni tunteeni,siihen ei sanoja tarvita.
Savu palaa ikkunasta takaisin vaikka yrität puhaltaa sen ulos.
Minä käyskentelen huoneessa,on niin hiljaista,että voisin vannoa kuulevani lumihiutaleiden laulun.
Tulen taaksesi,halaan.
Tupakan savu tavoittaa silmäni,punertava katseesi kertoo kaiken.
Viereesi jään.vuodatetut kyynelet lämmittävät.
Ja niin minä tulen sinua lähemmäs,vaikka olemmekin jo kiinni,niin lähellä.
Minä löydän sinut,ideasi,ajatuksesi,mietteesi.
Enkä näe sinussa mitään vikaa.
Sinä olet täydelliseni,minun täydelliseni.
Heität tupakan ikkunasta ja nojaat rintaani.Siihen jäät,lähelleni.
Yksi pieni hipaisu,stimuloit mieltäni,melkein hiki huuliltani valuu.
Kosketa,kosketa uudestaan,kadotaan pimeään,kahden vain.
Hereilläkin ollaan horteessa,rakastan hymyäsi,katsettasi.
Pinnan kiristyessä hyväilen ihoasi,en hermojani menetä.
Käteni suuret,lyönnit sydämesi kiihtyy.tunnen sen läpi kostean paitasi.
Helma hameen nousee,henkeni salpautuu.
keräämme kaikkien katseet.
Kosketuksesi taitavaa,huulesi niin haluttavat.
kulta kulta..ethän vain lopeta...
hmmh.. joltain ihanalta.. voiko tällästä olla rakastamatta..
ei todellakaa voi..
rakastan sua ihan liian paljon.
kiitos ihanista sanoista..
<3