HYVÄÄ JOULUA RIIKKA.
-
Ryan Ross vihasi joulua.
Hän vihasi sen punaisia, vihreitä ja kultaisia sävyjä, joululauluja, joita soitatettiin kaupoissa jo lokakuun puolestavälistä asti – ainakin siltä se välillä tuntui – ja alennusmyyntejä, joiden aikana hinnat tuntuivat nousevan viisikymmentä prosenttia, eikä suinkaan laskevan.
Sillä hetkellä hän vihasi myös Brendon Urieta.
Ryan seisoi eteisessään ja tuijotti edessään seisovia laatikoita, jotka tukkivat hänen tiensä olohuoneeseen ja koristeita, jotka laatikoista kurkistivat. Seuraavaksi hän haistoi piparin tuoksun.
”Brendon, mitä tämä on olevinaan?” Ryan oikeasti toivoi, että Brendon vastaisi jotain aivan muuta, kuin mitä hän tiesi kuulevansa. Hän totta vie koko sydämestään toivoi, ettei Brendon aikonut innostua joulusta. Hänestä tuntui, että hän toivoi sitä niin kovemmin kuin koskaan mitään.
”Mitä?” Brendon ilmestyi keittiöstä ja Ryan meinasi tukehtua nähtyään hänet.
”Brendon Urie, mitä helvettiä sinulla on päälläsi?” toinen sai kysyttyä yskittyään ja sai poikaystävältään osakseen huolestuneen katseen.
”Essu, minä leivon pipareita. Pidätkö siitä?” Brendon vastasi. ”Minulla olisi sinullekin tällainen!”
”Pidän siitä kun sinulla ei ole mitään päälläsi”, Ryan murahti ja potki kenkänsä jaloistaan. Ihme että tässä tilanteessa hänellä edes riitti huumoria vitsailulle. Brendon ei tosin arvostanut hänen vitsiään ja vilkaisi toista kulmat koholla. ”Okei, muru, auta minua siirtämään nämä laatikot syrjään, niin pääsen ehkä täältä etenemäänkin.”