IRC-Galleria

mitä opetusta enää muuta kuin varovainen kokeileminen
hyvin varovaista ja hyvin hiljaa

mieleni tyynnyttävää
mieleni hiljentävää

minä olen vain tällainen yksi vitun olento
jostain palasista ja osasista nivoutunut

itseensä käpertyvä
vain itseensä lopulta
ja ehkä kuusen alle
mutta omaan syliin
koska ei ole yhtään
vitun
muuta

niin yksin tässä hulluudessa
loputtoman yksin
ja loputon hulluus

HULLUUS!!!!

en voi kuin antaa itseni olla.
maailman luonne ei ole niin lempeä kuin se minussa aikaisemmin oli
sillä maailmani on nyt muuttunut

muuttunut aivan toisenlaiseksi
ja minua ei pelota
enkä ole turvaton

mutta kurkotan kohti turvaa
sillä mitä muutakaan lopulta ihminen voi tehdä
tämä loputon avaruus jossa elämme


mitä vitun väliä mikä se turva on
jos se antaa turvan niin hyvä

meidän on hyvä selviytyä
jos emme selviydy niin sekin on hyvä

sinä palvelet riivaavaa saatanaa ja minä jumalaista kaikkeani

ehkä maailmankaikkeuden ylläpitävä voima vetää meitä kohti toisiamme
jotta maailmassa pysyisi tasapaino

"for those who aspire to the higher realms of life
there is angelic dual cultivation

because every portion of the body, mind and spirit
yearns for the integration of yin and yang
angelic intercourse is led by the spirit rather than sexual organs

where ordinary intercourse is effortful, angelic cultivation is
calm, relaxed, quiet and natural.

where ordinary intercourse unites sex organs with sex organs
angelic cultivation unites spirit with spirit, mind with mind
and every cell of one body with every cell of the other body

culminating not in dissolution but in integration, it is an opportunity
for a man and woman to mutually transform and uplift each other
into the realm of bliss and wholeness"

minä yksin omassa sammaleessani
itken kykenemättömyyttäni siihen
koska en yksinkertaisesti jaksa
myöntää potentiaaliani juuri nyt

rölli mä oon ja elän
hyvin vaarallista elämää'
yhtenä talvena jääpuikon söin
ja heti alko yskittää

kerran kun mä metsässä hiippailin
varpaani kiveen löin
kerran meni vatsa sekaisin
kun pieniä kiviä söin

eilen lähti nappi takista
on elämäni vaarallista

kerran kun mä kävin kaupassa
unohtui muistilista
silloin minä sanoin että kyllä se on
elämäni vaarallista

kerran hampaaseeni koski
ja turvoksissa oli koko poski

kyllä se on melkoista koheltamista
tämä meikäläisen elämä

kerran kun mä mökistäni ryntäsin
rappusissa kompastuin
ja kerran kun mä saunassa riehuin
niin kompastuin saippuaan

yöllä meinas tulla hätä
vaarallista elämätä

on siinä monenlaisia metkutuksia
tässä röllin elämässä
mutta me röllit olemme rohkeaa väkeä
me emme hevillä säikähdä


http://www.youtube.com/watch?v=zr2ceJqMHhc

hetken jo nukahdin aivan kuin...mutta sitten taas
...
...
tulin maalta ja siirryn huomenna mökkeilemään. se on suuri tapahtuma, siitäkään en vielä kerro.
myöhemmin tahdon kertoa kaikelle kaiken. nytkin kerron, vaikkei sanoissa mitään.

kosketin vauhkoja ja lempeitä hevosia.
aluksi pelkäsin, mutta sitten näin niissä Viisauden.
menemme toisten hevosten kanssa myöhemmin vaellukselle, siitä innostuin.

pientä aasia halasin pitkään ja kuljimme käsi kädessä epäilyttävän koiravieraan perässä.

juoksin lampaiden kanssa. tarkistimme, mikä niistä olisi sarveton pässinpoikanen. ei löytyny.

rukoilin vasten kuunsiltaa polvet vasten mutaa keskellä lahtea.

yöuinnit tyynessä järvessä kirkkaan kuutamon ja tähtien alla
kaislikon hivellessä kaikkia aisteja

paimenkoira kaulusti itsensä puolalaisella ihmispaskalla ja ystäväni tarttui paskakaulaan hieman.
onneksi täpötäyteen puolalaista paskaa täyttynyt huussi sai tyhjentäjänsä.

jollei suuhuni olisi koitettu noita sormia tunkea

hakkasimme lekalla takan tuusannuuskaksi. tai no, minä hakkasin ehkä vain muutamaa tiiltä. naisten piti hoitaa muonitus. hinkkasin helvetin paskaista ulkohuussia ja rakensimme uuden huussin. pistettiin seinälle iso sammakon anatomiaa kuvaava juliste. nuotiot muistuttivat kokkoja. lamppu oli kuin narniasta.

puolalaiset remonttimiehet liehuivat kuin linnut. härkiä nekin.
rakastan Puolaa! se pienin oli säikähtänyt pappia.

tämä naispappi juoksi lampaiden perässä ja lensi perseelleen:
"PERKELE! SENKIN TONTUT! TEEN SUSTA ROSVOPAISTIA"

kyllä hän oli erinomainen emäntä, vaikka potkaisi persettäni ja läiskäisi naamaani ja puristi hevosta uittaessa kastuneesta hameestaan päälleni ruskeaa vettä. minä en kahjoja olentoja usein voi enkä tahdo vastustaa. tarjoilin hänelle valkoviiniä lasiin.

poimin mustikoita ja kaadoin ne kuraiseen heinikkoon.
kaivoin yksitellen ne punaiseen kippoon takaisin. hymyillen.
itikat nimittäin tuntuivat miellyttäviltä seuralaisilta.
(kuin taidokas varaorkesteri heinäsirkkojen uinuessa)
mustikanvarvut hyväilivät kämmeniäni ja päätin poimia
myön nokkosia juuri kasvaneita.

"make love to the wind...and talk with the stars"

tahdon nukkua. paasto alkaa.

niin, Faces. söinkö auringon? missä festareilla voi olla niin selväpäistä, iloista ja rakastavaa possea.
se jälleen viikonloppu paratiisissa. kuin työleirikin.

kyllä malja vuotaa ylitse sitten ja se on kaadettava ajallaan, sillä elämän maljan on saatava täyttyä.
reunojen on tunnettava liike.

kaipaan pohjattomasti täydellistä antautumista ekstaasiin.
tämä on vain yksi osa todellisuuttani.

ku en pelkää niin rakastun ihan äärettömästi ja loputtomasti itteeni ja kaikkeen ja tää on kaiken arvoista, vaikka mikään ei oo itsessään minkään arvoista. if ju nou what i mean.

Tuntuu vaan edelleen jatkuvalta kuolemiselta ja syntymiseltä. Tuntuu ihan vitun voimakkaasti tältä. ihan jatkuvasti. tää tuntuu olevan se moottorikin. Tuntuvat kuolemiset käyvän elossain sopivan kliseisesti - fraktaalisti. yhä vaan pienempinä ja pienempinä, useammin ja useammin. ääretön ilo ja haikeus. tuntuu et kun kuoleman ja syntymän leikki vielä tästä tiivistyy, niin se on kaikki kohti sisäistä ekstaasia.

okei, jutellaan jotain kivaa.