On varauduttava pahimpaan! On varauduttava tähän ja tuohon vaikka suurin vihollinen on itse eikä godzilla tai jokin universaali sukupuolitauti. On katseltava omaa napaa eikä televisiota. On kuunneltava järjen ja intuition ääntä tai sitten olla kuuntelematta mitään. Ei ole tarpeellista käskeä, sotia, tappaa, valistaa. Ei ole tarpeellista mitään. On tarpeellista tehdä mitä parhaakseen näkee, jos näkee ylipäätään mitään. On varauduttava epidemiaan ruiskuilla ja terveellisillä elämäntavoilla, mikä on toiveajattelua. On suunniteltava aseita ja vetypommeja isoa merihirviötä vastaan, mikä on myöskin toiveajattelua. Kuka menee rakentamaan aseita murhatakseen itsensä? Kuka jättää syömättä vihanneksensa muuttuakseen puolikuolleeksi purrakseen toisiaan? Kuka tekee mitään jäädäkseen kiinni? Kuka sytyttää nuotion saadakseen tuhkaa? Kuka kysyy elämän tarkoitusta tarkoituksella? Järjen äänellä pärjää kyllä, mutta mitä tulee tapahtumaan lopulta? Mihin uskoa? Ihmiseen? hehehheheheheheeeeeeeeeeeeehehehehe! Toivo on jossain ihan muualla. Toivo on jotain muutakin kuin kova sana.
Pitäkää hatuistanne kiinni, pakatkaa ainoastaan välttämättömimmät... Kenet ottaisi mukaan autiolle saarelle jos sittenkin pääsisi sinne...? Josjosjosjosjos.. . . .