IRC-Galleria

Jeesus, María, kukalie! Luen kirjani kylkiasennossa, toinen silmä kiinni, toinen auki, ilman silmälaseja, ilman vaatteita, himmeässä valossa. G. Perec on kirjoittanut käyttöohjeet elämälle, muttei siitä ole mihinkään, kaikki on niin hirveän absurdia, käsittämätöntä, tulkkaamatonta, merkityksetöntä, nopeaa, kiivasta, lujaa, kohtuutonta ja täysin oranssin jätesäkin peitossa!

Tänään kreikkalaista, huomenna italialaista(?), en osaa keskittyä, minut on helppo saada ensinnäkin luulemaan, pelästymään ja toiseksi minut on helppo saada raskaaksi.

Kaikki menee päin helvettiä, Kosovo, Venäjä, maapallo..? Toinen Venäjä -oppositio kuolee, valtiolle tapahtuu regressio, sensuuri, pelkoa, sortoa, vainoja, murhaa, taiteilijoita katoaa, toisinajattelijoita katoaa - maassa selviää vain passiiviset kuluttajat. Itsenäinen ajattelu minimoidaan ja luodaan tulehtunut poliisivaltio..... Ei kosketa minua? Hyvästi demokratia? Niinkuin ei kosketa minua sekään, että Ranskan yläpuolella leijailee uhkaavasti fasismin diabolinen miekka tai kattokruunu.. Ja Suomessa? Kuinka perverssi paikka elää!! Mitä se kertoo meidän hallituksen vakavastiotettavuudesta jos ulkoministeri on seksisti ja puhemies on piru, ydinvoiman lobbari.

En sano enää mitään. Lähden toimittajaksi Venäjälle siinä toivossa, että minut murhataan. Kidutetaan ensin julmasti ja sitten armahdetaan, tapetaan. Urhoollisesti kuolisin kuitenkin paremman toivossa, jos vaihtoehtona olisi tulla teloitetuksi huorana tai passiivisena ihmiseläimenä.

Itkin elokuvateatterissa melkein koko Sinkkuelämää-elokuvan aikana ja hillittömästi sen jälkeen. Viimeyö oli vallatonta hurmiota ja nyt kun näen siilin ylittävän tietä, olen murtumaisillani. Minä haluan ihmislauman ympärilleni, haluan sanoja ja kuulumisia, uusia, vanhoja, ihmisriekaleita, raunioita, ruumiita, ihoa, hikeä, nautintoa ja ymmärrystä. Kello on puoli yksitoista, olen viettänyt lukuisia tunteja tiiviisti jonkun kanssa, sylikkäin, limittäin, lomittain, päällekkäin, vierellä, edessä, istuen, seisten, maaten, nauraen, huokaillen, ymmärtäen. Ymmärtäen kaikkea muuta paitsi itseäni!! Kun olisi aika tarkkailla omia tuntemuksia, huomaa yllättäen tarkkailevan vain toista, koska se sattuu olemaan ainoa asia mikä päässä on liikkunut muutamia kuukausia. Kaksi minuuttia ajatusta, kolme tuntia unohdusta et cetera.... Menen hämilleni jos tuo muuttuu päinvastaiseksi.
Haluan tarttua puhelimeen tai penikseen, muttei se auta edes lopullisesti. Tämänkaltaiset tunteet ovat välttämättömiä inhimillisyyden säilyttämisen kannalta. Kuka enää haluaa olla ihminen, rehellisesti, kaiken tämän jälkeen. Mitä kukaan haluaisi?

Minua ärsytti muutama päivä sitten. Kyseenalaistin koko nauttimisteeman ja nostin 'hedonismin' koirana pöydälle - miten pitkälle ihminen voi mennä? Unohtakaa. Tai muistakaa, mutta tarkastelkaa sitä jonkinlaisten mieltymysten vangin näkövinkkelistä. Minä en tiedä mikä on oikein tai väärin enää. Eikä se ole niin tärkeätä, ellei joku ota siipeensä. On tuntunut siltä, että mitäikinä kukatahansa tekee, ainoastaan itse saan siitä siipeeni. Ja taas kun maailmankaikkeus palkitsee minua, en osaa suhtautua koko tilanteeseen. Aliarvioin tilanteen vaikutusta seuraavaan hetkeen! Aliarvioin itseäni ja potentiaaliani. On tarkkailun aika. Ihan aidosti. Ihmisestä ei ole huoraksi. Ei itselleen, ei kenellekään.


Tahdon lähettää terveisiä.

Kun sinulla on _koulutus_, oli se sitten huoran ammatti tai mikäikinä, sitten olen onnistunut äiti. Älä pistä minua ahdistumaan, ethän..? Olen lupautunut siunaamaan elämästäsi 18 vuotta, annathan niistä vielä kaksi vuotta minulle? Olet vapaa, mutta osoitathan rakkautta ja kunnioitusta? Sinulla on kiire, levoton sielu ja mieli; maailma on avoinna, mutta maailma osaa myös odottaa vilpittömänä ja kauniina sinua. Ethän kiirehdi pois?

Minua ahdistaa sinun rakentamasi häkki, minulla on kiire ja olen mahdottoman levoton! Minun on päästävä merille, maille ja mannuille. Suunnaton jano nähdä ja kokea ja kertoa, kirjoittaa, sanailla, etsiä, kohdata ja löytää. Yksikin hetki tuhlattavaksi vielä niin kuolen janoon! kuihdun ja näivetyn kuin prosessoitu viinirypäle! Jos vaadit minulta jotain, niin miksi annat minun samalla kuolla käsiisi? Jos ihailet elämää, miksi oletat elämisessä kuuluvan olla ohittamatonta kärsimystä - tekemistä vastentahtoa, toisten alistamana? En halua kärsiä kenenkään jalan alla, ennemmin kärsisin dijoun kerjäläisenä siitä, että annoin viimeisestä leivästäni osan kulkukoiralle. Silloin kärsisin ainoastaan onnea, nyt kärsin jotain keksittyä välttämättömyyttä. Tämän voi ohittaa, tämän voi jättää väliin. Olen turvassa, mutta turva sanana tarkoittaa pelkkää ahdinkoa. Päästätkö ajoissa irti? Annatko ajelehtia veden pinnalla tuulten tanssittaessa?

If you laugh for a while I can make your heart feel

Uskomatontaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaa...!

I love you very many

<3

HURRAA! Sinilevä voi kuin voikin kasvaa kuussa! Igor sanoo siihen: "Tämä on uskomatonta!" Ja niin minäkin, kuvitelkaa sinilevä kuussa ja kuvitelkaa sitten sinilevän peittämä kuun pinta ja kuvitelkaa mitä kaikkea hyötyä sinilevällä täytetystä kuusta onkaan ihmiskunnalle. Kuvitelkaa ennen kaikkea levää joka tappaa ihmistä! Sitten ajatelkaa kaikkea yhtä aikaa ja sitä että profeetat vielä kehtaavat kirjoittaa että tähän hommaan ei mene neljää vuotta vaan 7 miljardia vuotta.. En usko lukemaani, mutta se mitä luultavimmin pitää paikkansa ja se tarkoittaa ainoastaan sitä että bileitä on siirrettävä. Niitä massiivisia tuhon ja kaiken lopun bileitä! Juhlat kestävät siis 2012 - 7 000 002 012! Aika kauan - kuvitelkaa seitsemän miljardin vuoden jälkeistä krapulaa! Toivottavasti kaikki menee kuin mukiin. Sitä odotellessa Ruotsissa puukotetaan pikkulapsia joten meidän ei tarvitse surra sitä että Abban rumpali meni putoamaan ikkunasta Mallorcalla... Ellei sitten ihan välttämättä toivota sitä.

Ja, ainiin, RAKKAUTTA KOLERAN AIKAAN (G.G.Marquez) on elokuvana elokuvateattereissa ja ennen kuin menen katsomaan sen minun täytyy yrittää muistaa ero rakkauden ja koleran välillä. HEHEHEHHEHEHEEEE! Hassu paradoksi, ellette tienneet, että eräs ruotsalainen kirjailija on perustanut koko kirjallisen uransa postuumisti - eli käytännössä teokset ilmestyvät kirjailijan itse makoillessaan haudassaan! Kaikessa traagillisuudessaan tällainen on oikein suosittua. Franz Kafka tai Emily Dickinsonkin harjoitti joissain määrin sitä. Heheheehehe! Minun kirjani tulee olemaan valmis siis viimeistään 2012! Se on minun puolilupaukseni, eikä mitään muumipelleilyä enää. Hoho.

Miksi edes teen tätä...

To get a little higher and to be more gorgeous.

<3