IRC-Galleria

Kaikki meni siis vähä munilleen tässä lopussa, ja aattelin nyt sit vähä kirjoitella tänne ku Hän teki yhteydenottamisen vähän vaikeaksi, enkä edes ymmärrä miksi. Julkisesti en tosiaan ketään ole tarkoituksellisesti haukkunut, tai jos näin on turhuuspäissäni käynyt, niin olen todella pahoillani siitä. Olen vain vähän ihmisten kanssa käynyt tosiaan läpi asioita, ja puhunut toisen negatiivisista puolista ihan yhtä lailla kuin omista vioistani. Se on vain oma tapani käydä läpi asioita ja päästä yli koko erosta, joka ei siis todellakaan ollut helppo asia minulle. Ja tämä erohan ei tosiaan ollut yksin kenenkään syy, vaan tästä voidaan syyttää vaan itseämme, ja henkilökemiaamme joka ei loppujen lopuksi toiminut niin hyvin. Toivon siis että ehkä Hän joskus lukee tämän, ja tietää kuinka pahoillani olen että tästä tuli tällaista ettei ei voida näköjään väleissä enää olla...

Mutta sanon vain, että kiitos ♥. Kaikesta huolimatta mitä tässä kävi, niin Hän oli se ensimmäinen ja ainoa. Rakkaus todellakin löytää ihmisen silloin kun hän ei sitä itse etsi, ja muistan elävästi ne ajat jolloin vielä silloisena 'heterona' yritin kieltää kaikki ne tunteet jotka mulla sillon Häntä kohtaan heräsivät. Ja ajattelipa Hän itse asiasta mitä tahansa, seison yhä niiden sanojeni takana, että miun mielestäni Hän on edelleen ihaninta mitä olen koskaan nähnyt. Niin ajattelin silloin kun näin Hänet ensimmäistä kertaa, ja niin ajattelen edelleenkin. Hän sai miut nauramaan, ja Hän osas käsitella mua just niin etten pystyny kieltämään Häneltä oikeastaan mitään. Eikä se todellakaan merkinny et oisin tuntenu olevani mitenkää tossun alla, sillä Hän todellakin arvosti ja kunnioitti mua, siitä ei ole epäilystäkään. Me ollaan välillä vaan niin sokeita kun eletään omien periaatteidemme mukaan, ettei nähdä aina mitä toinen teoillaan tarkoittaa.
Lisäks Hän oli ihanan omistautuvainen ja uskollinen, enkä koskaan edes oikeastaan epäilly tätä. Hän on ihminen, joka vaan mystisesti vetää puoleensa, vaikka mitä olisi käynyt. Hänelle ei voinut olla pitkään vihainen, sillä Hän kyllä keksi keinot lepyttämiseen jos tahtoi.

Ja ennenkaikkea Hän opetti mulle paljon asioita. Hän opetti mulle kärsivällisyyttä ja suvaitsevaisuutta, sillä me ei todellakaan oltu loppujen lopuksi kovin samanlaisia ihmisiä. Hän opetti mulle paljon elämästä ja olemaan vähän ehkä jopa itsenäisempi, ja se on jo aika paljon sillä mie oon ison perheen lapsi, inhoan yksin olemista ja mulla on aina ollu joka jonka puoleen kääntyä jos omat taidot ei riitä. Ja Hän opetti myös millasta on olla yhdessä jonkun kanssa, ja että rakkaus ei ole aina suuria sanoja, vaan pieniä asioita kuten hiljainen teehetki pöydän ääressä tai vaikkapa sormella selkään piirretyt kuviot.

Ja tahdon sanoa, että Hän ei todellakaan ole niin huono ihminen kuin Hän on itse sanonut olevansa. Onhan meissä kaikissa vikamme, mutta en mie muute olis tuhlannu vuotta ajatellen joka päivä jotakuta, ellen oikeesti ois aatellu että Hän olis sen arvonen.