IRC-Galleria

poorleno

poorleno

tykkää susta

Joseph Beuysin taidetytär (uni)Sunnuntai 28.12.2008 19:00

Palattiin Iljan kaa joululomalta Inksaan, ja käytiin Kulauksessa juhlistamassa muiden paikalle palanneiden opistolaisten kanssa. Kulaus oli kyll aika erilainen paikka, semmonen valoisan taidegallerian ja hienostoravintolan yhteensulauma. Ja aika sinistä siell oli. Valkoset seinät ja sinistä valoa. Tais se paikka sairaalan synnytysosastonakin toimia, jotain vauvoja siel pyöriteltiin.
Ilja ja Otto olutta nautiskelivat ja kuulumisia läpi kävivät, ja minä aattelin antaa niitten olla rauhassa. Lähin kiertelee sinne ja päädyin ihan saatanan korkeeseen näyttelytilaan, missä oli viel sinisempää ja valosaa ja pölystä; siellä oltiin just näyttelyä pystyttämässä. Joseph Beuys oli tullu Inksaan pitämään näyttelyä (vaikkakin unen sinisyys oli enempi yves kleinimäistä), ja jäin sinne ihmettelemään sitä tilaa. Se oli niin unenomainen paikka (daa) ett jäin vaan sinne ja tuijottelin vaan korkeita seiniä ja korkeuksissa loistavia ikkunoita.
Sit tuli paikalle itse Joseph Beuys, vaikkakaan en heti häntä tunnistanut. Katoin vaan ett okei joku amerikkalainen rikas herra jolla on jotain tekemistä tän näyttelyn kanssa. (Beuys oli kyll saksalainen oikeesti..) Tää herra Beuys jotenkin ihastu heti tähän pikku tyttöseen joka ihaili näyttelytilaa, ja nähdessään tytön ihailevan katseen päätti Beuys ottaa tytön hoiviinsa.
= Beuys adoptoi miut taidetyttärekseen :s Beuys johdatti mut näyttelytilasta toiseen huoneeseen.. tai enempikin asuntoon, sillä oli oikeen kunnon lukaali siel hotelli Kantrissa. Korkeeselkäset punasella sametilla verhoillut tuolit vankan jalopuisen työpöydän ääressä sikarilaatikkomaisessa ja runsaan tammisessa huoneessa. Sinne se mut asetti asumaan ja lähti omia asioitaan hoitelemaan.
Sain vähän sellasen kuvan tyypistä, ett se oikeesti oli ihan rakastunu minuun, mut oli sen verran korrekti ettei niin suurella ikäerolla mitään platonista rakkautta enempää uskaltanut toivoakaan, tyytyi tyttäreen rakastajattaren sijaan.
...
Sit kun se mut yksin sinne jätti, niin kyllästyin nopeesti ja lähin kadun toiselle puolen johonki laitoskeittiöön missä yks vanha kaveri oli töissä. Sillä oli just keitetty kahvi pannussa ja se kaato mullekin siitä ja juteltiin niitä näitä. Jotenkin sit kävin välillä Kulauksessa syömässä jonku gurmeeaterian ja palasin sit uimahallin kautta kahvimukin ääreen. Kahvi ei ollu jäähtyny yhtään, on se jännä.

Mitähän Iljalle ja muille tapahtu. Minä vaan keskityin kahviini.

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.