IRC-Galleria

ikää tuli nyt taas vuosi täyteen! mua saa sitte onnitella niin paljon ku sielu sietää :D
jos jotain lahjoja hankitte niin lava kaljaa olis nyt ihan jees!

ihan kakkeliinii ku koulu alkaa koht :(((((((

tässä nyt pitäis yrittää pysyä kasassa ilman haleja ja pusuja.
ei oo helppoo!
en kestä!
onneks voi soittaa..
onneks nähään maanantaina..
mut siihen on liian pitkä aika!!
mäyy!
on niin ikävä<3

alko toi joulu vähän etuaikaan. sain lahjaksi jotain mikä on minulle tärkeää ja rakasta ja mistä en halua koskaan luopua. tämä jos joku on se mitä minä tarvitsen ja mitä olen kaivannut jo useamman vuoden ajan.
♥A

1. Valitse artisti/yhtye: Pantera

2. Vastaa ainoastaan valitsemasi artistin/yhtyeen kappaleiden nimillä seuraaviin kysymyksiin

3. Mies vai Nainen?: I'm Broken
4. Kuvaile itseäsi: I Can't Hide
5. Mitä muut ajattelevat sinusta?: Fucking Hostile
6. Mitä sinä ajattelet itsestäsi?: Where You Come From?
7. Kuvaile unelmiesi tyttöystävääsi: Immortaly Insane
8. Missä asut?: Live In a Hole
9. Missä sinä haluaisit olla/minne mennä?: Cemetery Gates
10. Mitä haluasit tehdä?: Walk
11. Kuvaile kuinka elät: No Good
12. Kuinka rakastat?: I'll Cast a Shadow
13. Mitä haluaisit sanoa ihastuksellesi?: Rise
14. Mitä pyytäisit jos sinulla olisi vain yksi toive?: This Love
15. Jaa viisaus kanssamme: Revolution Is My Name
16. Mitä teet elääksesi?: Domination
17. Sano heihei: Good Friends and a Bottle of Pills

coka cola + tietokone = jees :)

viis päiväää himas putkeen. aika saavutus :D

vittu et osaa mulla olla paskoi päiväkirja merkintöi : D

tuska on huomenna!!!!

Oli pakkasaamu ja Rebekka kulki raidallisissa saappaissaan pihamaalla. Hän oli hävittänyt avaimensa edellisenä iltana naapurin Johnin perunamaalle. Oli kylmä ja hän tärisi viiman puhaltaessa kasvoihinsa. Hän ei muistanut edellisestä yöstä juuri mitään, joten se vaikeutti avainten etsintää huomattavasti. Saapuessaan Johnin pihalle, hän kuuli naisen kiljuntaa joka värisytti hänen sisimpäänsä. Rebekka keräsi kaiken rohkeutensa ja lähti ottamaan selvää mistä tuo kiljunta johtui. Hän koputti kolmesti Johnin ovelle mutta kukaan ei avannut. ”Ehkä hän ei olisikaan kotona.” Rebekka sanoi itselleen ja yritti hillitä pelkoaan. Hän ei ehtinyt edes kääntyä poispäin lähteäkseen etsimään avaimiaan kun ovi aukesi. ”Hei Rebekka! Etsitkö avaimiasi? Tule vain sisään ne ovat täällä.” John sanoi ja hymyili vastenmielisesti. Rebekka astui sisään vanhaan hirsitaloon. Häntä jännitti niin että kädet vapisivat. ”Tule vain! Avaimesi ovat tuolla pöydällä.” John sanoi ja osoitti keittiöön päin. ”Tuo ei ole totta! Hukkasin ne perunamaallesi…” Rebekka ei ehtinyt lopettaa lausettaan kun John löi häntä vasaralla takaraivoon. Rebekka kaatui tajuttomana lattialle ja John lähti raahaamaan häntä kohti kellarin ovea. Johnin raahatessa Rebekkaa alas kellariin rappusia pitkin hänen sai kovia iskuja päähänsä ja muualle vartaloon portaiden terävistä kulmista. Kului tunteja ennen kuin Rebekka heräsi. Avatessaan silmänsä, Rebekka alkoi katsella epätietoisesti ympärilleen. Hän näki seinillä lihakoukkuja jossa roikkui kuolleita naisia. Rebekka istui pelosta kankeana ruosteisessa tuolissa johon hänet oli köytetty. Johnin saapuessa huoneeseen kirkas valo häikäisi Rebekan silmiä. ”Kas, olet jo herännyt!” John sanoi ja naurahti ilkikurisesti. ”Taisit jo huomata nuo naiset?” Rebekka katsoi pelokkaasti seiniä ja huusi itkukurkussa ”Mitä tämä on? Mitä aiot tehdä minulle?!”. John ei vastannut mitään vaan toi toisen naisen, jota alkoi ripustaa lihakoukkuun. Rebekka huomasi, että nainen jota John kantoi oli hänen siskonsa Susan. Rebekka oli niin peloissaan että ei pystynyt huutamaan. ”Ei! Mitä hän on tehnyt sinulle? Jätä siskoni rauhaan!”. John ei välittänyt Rebekasta vaan jatkoi ripustamista. Verta roiskahti seinälle kun lihakoukku upposi ihonläpi. Rebekka ei odottanut enää hetkeäkään vaan riuhtoi itseään köysistä, mutta turhaan. Hänen kätensä vuosi verta ja hänen ihonsa oli kalpea kuin lakana. Kylmä viima valtasi koko huoneen. Tuntui kuin jokin olisi läpäissyt hänen ihonsa. John oli iskenyt lihakoukun Rebekan selkäytimeen ja nyt puski sitä syvemmälle. Rebekka oli kivusta kankea, mutta ei kuitenkaan päästänyt ainuttakaan avunhuutoa. John nauroi synkästi ja työnsi Rebekan jalat lihamyllyyn. Rebekka huusi kivusta niin, että kurkkuun sattui mutta John vain nauroi ilkeästi ja otti pöydältä paperisen pussin.
- Tiedätkö mitä tässä on? John kysyi ja heilutti Rebekan edessä paperista pussia. Rebekka pudisti päätään pelosta itkien.
- Suolaa. Ja arvaatko mitä aion sillä tehdä? John hymyili ilkeästi ja otti toiseen käteensä rautalangan pätkän. Hän sitoi sen niin tiukkaan, että lihasnesteet purskahtivat ulos. Sen jälkeen hän jätti Rebekan kitumaan.
Kului päiviä ennen kuin hänet löydettiin. Poliisi koitti kuulustella Rebekkaa, mutta hän oli menettänyt muistinsa. Ainoa mitä Rebekka muisti oli paikka jossa kaikki oli tapahtunut. Poliisit kuuntelivat tarkkaan missä Johnin talo sijaitsi ja kirjoittivat muistiin paikkoja mitä talon läheisyydessä esiintyi. Vielä samana päivänä partiot lähtivät kohti tapahtumapaikkaa. Kolmen erikoispoliisin joukko mursi Johnin talon ovessa olevan lukon ja he astelivat sisään. Partiota johtava Peter kuuli kellarin suunnasta rasahduksen ja hän latasi aseensa. Kaikki poliisit kävelivät hitaasti kumarassa kohti kellarin ovea. Peter laski kolmeen ja tämän jälkeen hän hajotti oven. Kauhukseen Peter näki vaimonsa Jessican istuvan ruosteisessa tuolissa tiukasti köytettynä. Hänen kaulan ympärillä meni metallinen vaijeri jonka päät olivat kiinni kellarin seinässä olevissa kahdessa kelassa. John käveli pimeydestä esiin ja näytti Peterille kaukosäädintä jolla hän pystyi ohjaamaan keloja. ”Tämä on minun kostoni!” John sanoi ja painoi nappia. Samassa kun kelat alkoivat pyöriä kiristäen kahta vaijeria John paiskasi kaukosäätimen lattiaan ja se levisi useiksi paloiksi. ”Eiiii!” huusi Peter ampuen haulikollaan Johnia. Hän katsoi vaimoaan joka oli kuristunut vaijeriin. Peter purskahti itkuun ja kaatui maahan polvilleen. Samassa hän näki maassa nauhurin jossa oli kasetti sisällä. Peter painoi kasetin pyörimään ja Johnin ilkikurinen ääni kuului kaiuttimesta ”Hei Peter. Minun täytyy kertoa sinulle yksi asia. Olen kidnapannut poikasi Jaken ja piilottanut hänet. Ikäväkseni joudun kertomaan että olen ainoa henkilö joka tietää missä Jake on.” nauhalta kuuluu Johnin naurua. Peter laittaa nauhurin kiinni. ”Me emme voi enää mitään.” Peter sanoo ja poliisit poistuvat rakennuksesta.