Ny tipattomalla oltu viikko jippiajee.. :/ ei ees yhtää vituta, eipä! Kyl taas huomaa et talvi kiristää kaikkia välejä, on riitoja pienistä asioista mille muuten nauretaan. On vittumaisuutta joku suuntaan. Nyt muistan miksi vietinkään koko viime talven pää sumussa, juuri tän vitun talven takia. Ei tuntunu niin paskalta sillon, tuli vasta keväällä ne jälkijunassa kasantuneina. Huh siitä tyytyväisenä että siinä tilanteessa ei olla enää. Tuntuu et elämä on liian täydellistä niin alkaa repimään pienistäkin jutuista maailman suurimpia vikoja. Kaipaan jotenkin vanhoja ihmisiä ja juttuja elämään paljonkin mutta miettii et juuri heidän takiaan elämä alkoi luisua paikaltaan, ei ne ihmiset ollu pahoja vaan itse oli se paska itselleen kun lähti mukaan.
Onneks nyt on oltu 7 kk nätisti. Mut silti pieni ajatus on pään sisällä et mitä vittua tää en ole mä, en mä ole näin rauhallinen, en näin pitkäpinnainen, en näin "kiltti" siis mitä vittua, oon ristiriidassani itseni kanssa, olenko tämä muuttunut henkilö oikeasti minä vai yritänkö väkipakolla laittaa itseäni muottiin mielyttääkseni muita. Ehkä tämä on juuri tätä helvetin talvikaamosmasennunangstia tai ehkä paska iitu haluaa taas ottaa vallan ja pilata kaiken mikä on tärkeää koska ei voi uskoa että elämä voi mennä näin hyvin, tai vaihtoehtosesti nautin kärsimyksestä eniten, sekasorrosta ja yleisestä vihankatseista selässä. Mitä vittua kuka olenkaan? Taas pilkahtelee vahvasti monen monet persoonallisuudet esiin nyt kuuluu vain viimeinen kysymys;
päästänkö itseni valloilleen pilaamaan kaiken vai ymmärrän että tämä kaikki johtuu talvesta ja tämän jälkeen elämä jatkuu täydellisenä?