Kun pieninä kaaduimme
asfalttiin nousimme aina ylös ,
pyyhimme kätemme housuihin ,
emme pelänneet likaa
vaan poika- ja tyttöbakteereita .
Ei tarvinnut esittää mitään
vaan pystyi olemaan oma itsensä .
Suurin salaisuus
minkä salasimme vanhemmilta oli ,
että poistuimme kotipihalta
tai sanoimme ruman sanan .
Tytöt ja pojat leikkivät joskus keskenään ,
mutta eivät koskeneet toisiaan .
Kavereiden kanssa
suunniteltiin
yhdessä kuinka isoina
muutetaan samaan taloon
tai ollaan ikuisesti ystäviä .
Mutta totuus on ,
että kun sanomme tämän ,
sen voi korvata lauseella:
"mikään ei ole ikuista"
Muistatko, kun luvattiin,
ettei kumpikaan
saa kuolla ennen toista ?
Entä ne kyyneleet ,
sen kusipään takia ?
Entä se ihana nauru kaiken ,
sen helpotuksen keskeltä ?
Muistatko kun
naurettiin yhdessä ?
Kun vietettiin
koko kesä yhdessä ?
Kun kerrotiin salaisuuksia ,
mistä kukaan ei tiennyt mitään ?
Kun olimme erottamattomat ?
Lisää tämä päiväkirjaasi ,
jos et halua menettää niitä
kenen kanssa olet kokenut
paljon hyviä muistoja.