Ihmeellistä se, että koirallani on valeraskaus. Tosin, ei se kummallinen tai harvinainen "oire" ole, mutta minulle niin uutta ja jänskää,ja niin hauska katsella :D
Meillä prinsessani hoitaa sellaista mulkosilmä torvea (joka on siis hänen pentunsa..) hmm.. ja huolehtii siitä tosi hyvin.
Se kantaa sitä varovaisesti suussaan, ja kantaa sen pesäänsä hyvin nätisti, siitä kovasti huolehtien ja puhtaaksi nuolee pikkuisen ja hoitaa sitä niinn suloisesti1 ja sitten kun torvi "äännähtää" tavalliseen tapaan kovin tyhmän kuuloisesti, niin se "itkee", ja Wilma pieni on ihan hädissään, kun toinen.."huutaa" mm... joo :D
Peti (eli pesä..) on todella hyvin huoliteltu pentua varten, iltasin siis raapii ja tönii ja suulla parantelee pesää ;) Nokka tuhisee, ja kun peti on vihdoin valmis, se tuo pentunsa, ja "käärii" sen allensa lämpimään, ja huolehtii että saa "maitoa", Nisätkin on kovin turvonneet, maitoa tosin ei ole havaittu vielä tulevan.. :D
On se niin ihmeellistä , miten tollainen äidinvaisto ja huolehtiminen jostain lelusta, (anteeks, siis PENNUSTA..) on niin tärkeää ja tarkkaa koiralle.. :D On sitä mukava katsella, kun on niin suloista touhua, mutta jotain pitäis kehittää... x) katotaan milloin toi menee ohi. :)
meirän tekoäiti <33