Muistatko hetkii niit autuait ja onnellisii?
Vaihtu katseisii murheellisii.
Kyl mä tiiän oli kaikki totta,
nyt vaa suruu ja murhetta.
Sillo pystyttii puhuu kaikesta
nyt vaa yritän keksii aihetta jost puhua.
Ei enää mun jutut sua kiinnosta
ja se tuntuu vielki pahalta.
Voitaspa ees viel kerran silmiin kattoa
ja hymyillä niiku sinä yhtenki iltana.
Jolloin olin sun sylis nii kauan
ei kiiret ollu mihinkää
ja maailma omistettii,
nii ainaki me luultii.
Rakastin jokasta hetkeä liikaa,
kai saan ottaa aikaa,
et jaksasin sut unohtaa?
Ain tuut olee mun ystävä,
rakas ja liian tärkeä,
mut täs meijän välil tulee
ain olee se sama kipinä.
Mut mä teeskentelen
ja näyttelen et tunne enää en
rakkaut mun sydämmen.