huoooh, ihmissuhteet ei oo oikeesti ittestää välittäviä ihmisiä varten.
joskus kun käy niin ikävästi et tunnet sellast jännää kiinnostusta jotai tyyppii kohtaa nii sitä toivoo ain et se tietty tyyppi jotenki noteerais sua, mut sit jollain ihmeen kaupalla sitä aina onnistuu jollai konstil saamaan ittensä näyttämään täydelliseltä pelleltä ja tosi säälittävältä olennolta sen tyypin eessä. näin sitä ain varmistaa sen ettei oo ainakaan enää ikinä mitää saumaa siihen tyyppiin. samal sitä yrittää hätistellä epämielusii tyyppei pois, jotka yrittää tuoda itteään sulle tykö. tätä jatkuu sit niin kauan kunnes jollain ihmeen kaupalla kaks tyyppiä onnistuu huomaamaan et hei se toinen on upee ihminen ja jotenki kemiat pelaa ja viel onnistutaa olemat paskomat sitä juttuu ennenku se o alkanukkaa. sit ollaa nii awwpurr ettäh..
jossai vaihees alkaa suhde sit ain ahistaa ja sit sitä aletaa mankuu toisen pikkuvioist ja riitelee ja muuta ja sit erotaa ja itketää ja vittuunnutaa ja välit menee ja noidankehä jatkuu tuolt iha alust.
kui positiivinen sitä ihminen onkaa tehtyään 2h läksyjä?
tälläst mä vaa mietin , ei varmaa ees kiviä kiinnostanu tää =)
vois nukkuu , mut vituttaa ku kone ei ees soita nyt musaa, vittu -.-'
