IRC-Galleria

Tämän päivän seikkailukertomus kulkee nimellä kuusenhakureissu. Ette hyvät ystävät arvaakaan, miten se osaa olla vittumaista hommaa! Rankan ja stressintäyteisen kouluviikon päätteeksi on herättävä ennen kuin aurinko alkaa laskea, laitettava päälle liian paljon vaatetta ja ajettava kauas nimettömään korpeen, jossa puunlatvat siintävät silmänkantamattomiin. Missään ei näy mitään muuta kuin puita, lunta ja rämeikköä. Keli on vetinen ja räntäsateen keskellä käveleminen ei juuri houkuttaisi.

Auto on jätettävä viimeisen tunnetun tien varteen, jonka jälkeen sitä on täysin omillaan. Seuraa päämäärätöntä harhailua puolimetrisissä hangissa vain siksi, että päässä on utuinen muistikuva jostain kivasta paikasta, jossa unelmien joulukuusen pitäisi olla. Matka kestää ja kestää, ojia ja rämeikköjä osuu eteen, kengät kastuvat ja hiki nousee pintaan. Onneksi kohta edessä odottaa erä komeita joulukuusiehdokkaita, mitä nyt ovat vähän liian pitkiä tai matalia, liian leveitä ja liian harvalatvaisia. Komeimmat alaoksat ovat karulatvaisissa puissa ja muutoin täydellisen puun neulaset ovat keltaiset.

Lopulta löytyvä täydellinen joulupuu on kolmilatvainen, mutta muuten ehdottomasti metsän paras - vaikka eipä siinä tilanteessa paljon vastaväitteitä kuultaisikaan! Tylsä saha saa moisen nelimetrisen hirvityksen poikki vain vaivoin, mutta sittenpä se vasta riemujen hetki koittaakin: takaisin lähtöruutuun, samojen hankien, rämeiden ja ojien kautta ja perässä raahautuu julmetun painava puuläjä oksineen, joita ei missään nimessä pitäisi mennä halkomaan. Taival on tuskaa, tauottaminen ei motivoi jatkamaan ja takki tahrautuu tervaan. Pimeys alkaa painaa päälle, eikä autoa vieläkään näy.... Vaiko siellä se on sittenkin? Suunnaton riemu valtaa mielen.

Lopussa kiitos seisoo, ja pontevasti seisookin tämä kolmi ja puolimetriseksi lyhentynyt germaanisen jouluperinteen symboli. Pakanallisen jouluperinteen sitkein esiintymä, maallisen joulun ehdoton sydän ja rankan työn tulos vaatii vielä viimeiset koitoksensa aatonaattona, jolloin se vasta koristelun kautta pääsee oikeuksiinsa. Mutta siinä se kuitenkin on, pysyy ja pelkällä olemassaolollaan tuo mieleen viimeinkin sen tunteen, joka henkii valon voitosta, maailmanrauhasta ja välittämisestä. Tietenkin se on vain puu, mutta ompa vain erinomaisen hieno joulukuusi!