Pikkupirut mesoaa ja huutaa. Palvon maata enkelin alla nyt, enkä mä haluu mitään muuta. Osa hajoo, jos en saa olla sun kans. Ajautuu niinku ajatus sust jonku muun kans. Yritän ohjaa sua, mut hyväl tavalla. Mä luulen, että se toimii, mut vaan ainoastaan ajalla.
Ja nyt kun ajattelen asiat tarkemmin kaikki vois olla hiukan paremmin laidasta toiseen mun ajatukset heittää voisi kai paremminkin tunteit peittää.
Mähän sanoin ettei mua kannata täälä pellen pitää,
mietit miksen itke taikka kosta, miksi en tee mitää,
Muttei kukaan mua saa polvilleen, ei et edes sinä!
Ja sun ajatukset tekee susta aidon, sun mielikuvitusta voi verrata pohjattomaan kaivoon. Usein mietin mitä vittua mä pelkään, mut ilman pelkoo olisin niin vahva, et voisin ottaa ne mun selkään. mut sä päätät, sä oot yksin sun sukissa. Älä jää paikoilleen, mut putoo jaloilleen kun kulkukissa. Ei oo tärkeint tehä kaikkee mahollist, vaan jotain mahotonta. Mä en tunne itteeni enää, kun katon peilii, kun Asterix saan voimaa pullost, mut joku laitto vettä leiliin. Mä pelkään saatanasti et kaikki menee pieleen, haluisin olla sun vieres, mut en haluu sua mun viereen. Toivon et sä katkaset tän kierteen, et me mieron tien miehet oltas vittu ees ittemme mieleen. Just siks en haluu neuvoo enempää, koska mä en oo saanu hyvii neuvoi keneltäkään, ja siks mun neuvot ei ois hyviä ees senkään vertaa.
Mun iskä sano et oon kunnos lepositeissä sisälläni tunteiden tungos. Vaikka yritin ei aika pysähtynyt viisareissa roikkumalla. Elämä on puoliks typerii unelmii Puoliks harmaata vastuuta, tilastolukemii Mä en oo tunnevammanen, mul on tunteet, mut suljen suuni tunteilt umpeen. Kumpaa rankasen suuta vai tunteit, ku mä en osaa puhuu..