Siitä on jo kauan aikaa,
Mutta pakkol pisti mieleeni.
Muistuu sun kasvosi,
Ja tahdon sut mun viereeni.
Ei ole pahempaa,
Kun rakkaan menettäminen ja,
Vielä kun aivan liian aikaisin,
Kävi se.
Kohtalo sut riisti multa,
Kun se riisti hengen sulta
Vedet tulee pakol silmiin,
Mietin sua ja puren huulta.
Sydämmes kulta,
Kumpa tää ois vaan unta.
Kumpa kyyneleet poskillani oliskin vaan lunta.
Mutta ne on todellista niinkuin myös sun kuolemas.
Mä toivon että viimeistään tavattas tuonelas.
Kävi se sit huomenna tai vasta vuosien päästä,
Mul on viel muistot jäljellä enkä niist irti päästä.
Ikävä jää se sun pitää tietää,
Ei kukaan muistojani pois voi viedä.
Olit niin tärkee ja olet tärkeä edelleen,
Ei mikään koskaan voi mennä sun edelle.
Vain suru jää kun päättyy kaikki tää,
Varmaan vasta taivaassa sut uudelleen nään.
Mutta kunhan tiedät että olet tärkeä edelleen
Sua muistellessaan väkisinkin silmät menee vedelle.
Mä muistan vielä kun, kaksin käveltiin
Asiat oli hyvin mut sit kai kiristettiin
Sydämmestäin puolet vietiin, sun myötä
Nyt nukun päivisin ja taas huudan kaikein yötä
♥