IRC-Galleria

kaikkihan rakastavat musiikkianalyysia!! erityisesti hc-stressin alaisena, kun tietokoneen näppäimet kostuvat tuskahikisistä sormista ja analysoitavat kappaleet seuraavat uniinkin.

viime hetkeen kaiken vastenmielisen kirjoitustyön jättävänä mahdollisimman helpolla kouluhommista yrittävänä opiskelijarenttuna onnistuin valitsemaan aivotyöni kohteeksi biisin, josta ei ole nuotteja saatavilla - tietenkään. ei muuta kuin kynä toiseen ja nuottilehtiö toiseen käteen, ipod korville ja nuotintamaan! laiskuudesta sakotetaan... ;)

mutta miten kävikään! jossain lyriikkojen suomentamisen ja biisin rakenneanalyysin välissä huomasin ihastuneeni kappaleeseen ikihyviksi! barco negro kertoo naisesta, jonka rakastettu on kaukana merillä, ja jota tämä odottaa takaisin tietäen syvällä sisimmässään ettei mies välttämättä koskaan palaa. lyriikat ovat sydäntäsärkeviä mutta biisi itsessään on varsin veikeä ja menee duurissa! koko yllättävää keitosta hämmentää vielä entisestään molempien laulajien (amàlia ja mariza) voimakkaat ja intensiiviset tulkinnat, joissa kaipaus sekoittuu toivoon, rauha epätoivoon. mä oon aivan myyty...

"(--) hiekkarantojen vanhat naiset sanovat ettet palaa
he ovat hulluja, he ovat hulluja!!
minä tunnen rakkaani: et koskaan lähtenytkään
sillä kaikki ympärilläni sanoo minulle että olet aina kanssani

tuulessa, joka puhaltaa hiekkaa ikkunoihin;
laulavassa vedessä; hiipuvassa tulessa;
vuoteen lämmössä; tyhjillä penkeillä;
syvällä sisimmässäni olet aina kanssani"

huh! egyptin lämmöstä suoraan suomen loskaan ja tuiskuun, mikään ei kyllä vedä vertoja kunnon "keväiselle" räntäsateelle! voi kyynel.... maaliskuutani värittää rännän lisäksi stressi. kahden seminaarityön ja kielten kokeiden ristipaineessa alkaa pää hajota, ja tätä on kestänyt vasta kolme päivää! aaaargh!!! koko pitkä ja musta maaliskuu vielä edessä! mamma mia!!

huomenna on pakko lähteä aamusta heti lenkille, muuten räjähtää pää. ehkä sitten jaksaa taas italian verbimuotoja ja fadon esiintymiskäytäntöjä yhden päivän lisää...

tänä viikonloppuna on väsyttäny paljon. huolimatta hyvin nukutuista öistä (naapurini on ollu jo kaksi yötä huutamatta mua hereille, uskomatonta...) tuntuu että energiat on ollu ihan nollissa. ens viikolla pitäis lähteä egyptiin, ja inhoan pakkaamista. kun voiskin vaan heittää kamat viidessä minuutissa rinkkaan ja rientää lähes pystymetsästä passi kourassa lentokentälle, mutta jostain syystä mun lähtövalmistelut alkaa aina ihan tosi aikaisin. ja samaan aikaan lähtövalmistelujen kanssa alkaa myös stand-by-tila, jossa aikakäsitys kääntyy ympäri (normaalin etenemisen sijaan se kulkee kuin peruuttaen kohti lähtöä). ja taas mennään....

joku viisas on joskus sanonut että täytyy lähteä jotta voi tulla takaisin. onhan se suloista, mutta joskus ei tahtoisi tulla takaisin. toinen viisas on sanonut, että olemme jossain voidaksemme olla poissa jostain muualta. entäs jos olemme jossain vaikka emme haluaisimme olla siellä?

lontoon jälkeen on ollu kovin ikävä pois, oleminen täällä on taas tuntunut nukkavierulta. kävin tänään lenkillä jäällä, ja rantauduin samalle rannalle, jolla juoksin kesällä. nyt se näytti surulliselta, loskaiselta, pahantuuliselta. tulisi jo kesä.....


don't cry for me finlandia,
the truth is i neeeeever left you
all through my wild days
my mad existence
i kept my promise
don't keep your distance

mä valmistuin tänään humanististen tieteiden kandidaatiksi. jee. :)

lontoo on ihana!!! :D mikään muu ulkomaalainen kaupunki ei oo ensihetkestä lähtien tuntunut niin kotoisalta kuin lontoo, tuo länsi-euroopan multietninen metropoli. brittiaksentti, fish'n chips, pubit, musikaalit, alati vaihteleva sää, you name it!

parasta oli istua kahvilla sohon viihtyisissä kahviloissa, eläytyä evitan elämään musikaalissa, kävellä hyde parkissa aurinkoisena sunnuntaipäivänä ja vaellella pitkin chinatownin koristeellisia katuja. pahinta oli matkustaa 24h suuntaansa (erinnäisten järjestelyongelmien vuoksi), niiskuttaa ja aivastella flunssan kourissa ja laskea kuinka kallista kaikki lontoossa onkaan...

pitkä viikonloppu lontoossa oli aivan unelma, paluu arkiseen aherrukseen tuntuu tympeältä. viikonloppu oli liian lyhyt. tenho saudades tuas, muito muito muito...

"lento stanstediin on peruttu lontoossa vallitsevan epätavallisen voimakkaan lumisateen vuoksi".

pääsen perille ehkä tänään, ehkä huomenna... tai ehkä joudunkin liverpooliin. voi bloody mary sentään....

sain tänään kuulla että pääsen ehkä harjoitteluun ylelle. ei mieletön!!! :D yhtäkkiä mulla onki näkyvissä elämä opiskelujen jälkeen, ei tarvii itteensä kärsittää finlandia-talolla eikä katusoittaa talven pakkasissa. mulla on tulevaisuus! ;)

nyt vaan ei saa nuolaista ennen kuin tipahtaa, kaikki sormet on jo ristissä. koputan puuta.....

vihdoinkin aikaa hengähtää. tammikuun tempo vain kiihtyi loppua kohti kuin keskinkertaisen pianistin konserttikappale, kunnes viimeisinä päivinä olin aivan tärinästressin vallassa. nyt nautin ansaitusta viikonlopusta: hakemukset rustattu, spostit hoidettu ja duunistakin on lomaa. ja luntakin satoi vihdoin!!! :)

ensi viikolla ansaitusti lontooseen. my soul is nomadic....

Tämän jutun tarkoitus on osata kirjoittaa silmät kiinni. Joten ÄLÄ HUIJJAA!! Sinun pitää kirjoittaa se sana mikä on ekana tuossa, mutta silmät kiinni!!!!! Jos saat kaikki oikein olet haluan mäjkä sytmahtava.. Mutta jos saat kaikki oikein sinä huijaat! :D


1. Sä oot kaunis: sä oot kaunis

2. Näytät aivan apinalta kuten siskosikin: näytät aivan apinalta kuten siskosikin

3. Oon rakastunut suhun ihan kybäll: oon rakaarunur auhun ihN KYFÄLL

4. Anna ruokaa, mulla on nälkä: anna ruokaa, myulla in näöllkä

5. Pissiksiä ei tueta: pissiksiä ei tueta

6. Mä kutsun sut mun syntäreille: mä kutun sut mun synttäreille


jee, melkein! mut olipa yllättävän vaikeeta... silmät kiinni kirjoittaminen ei selvästikään oo mun alaa...

oon jo pari päivää ollu aivan koukussa. addiktion on aiheuttanu volver-elokuvasta tuttu tango volver (tai oikeastaan elokuva on nimetty kappaleen mukaan, joten elokuva on biisistä tuttu ;), jonka estrella morente laulaa. ja miten laulaakaan! hiukan käheässä, tuskantäyteisessä äänessä on karismaa niin paljon, että iholla kulkee non-stop kylmiä väreitä ja hengitys meinaa salpautua. kappaleen intensiivisyyden täydentää akustinen kitara ja rytmikkään taputuksen klap-klap.

coelhon yksitoista minuuttia nousee jälleen parin aikaisemman coelho-pettymyksen jälkeen aivan ykköseksi. miten joku voikaan osata kirjoittaa niin yksinkertaisesti mutta samalla niin lumoavasti...? volver päivisin ja yksitoista minuuttia iltaisin - älä pakahdu pieni sydämeni!


I imagine the flickering
of the lights that in the distance
will be marking my return.
They're the same that lit,
with their pale reflections,
deep hours of pain
And even though I didn't want to come back,
you always return to your first love
The tranquil street where the echo said
yours is her life, yours is her love,
under the mocking gaze of the stars
that, with indifference, today see me return .

To return ,
with withered face,
the snows of time
have whitened my temples.
To feel... that life is a puff of wind,
that twenty years is nothing,
that the feverish look,
wandering in the shadow,
looks for you and names you.
To live...
with the soul clutched
to a sweet memory
that I cry once again

I am afraid of the encounter
with the past that returns
to confront my life
I am afraid of the nights
that, filled with memories,
shackle my dreams.
But the traveler that flees
sooner or later stops his walking
And although forgetfulness, which destroys all,
has killed my old dream,
I keep concealed a humble hope
that is my heart's whole fortune.

To live... with the soul clutched
to a sweet memory
that I cry once again