entä jos sitä ei vaan pystykkää. jos ihan totta loppuu jaksamus ja tahto ja kiinnostus eikä enää mikään jaksa innostaa. jos voimat ei riitä ottamaan itseään niskasta. jos sitä vaan nukkuu päivät ja nukkuu yöt ja voivottelee kun ei taas mitään ole saanu aikaiseksi. jos pelkkä olemassaolo ja sen tuomat velvoitteet tuntuu ylivoimaisilta. jos ei jaksa nousta ylös. mitäs sitä sitten tehdään. jäädäänkö sitä jumittamaan paikoilleen kun ei ole edes halua muuttaa asioita. vai pitäiskö sitä sitten edelleen vaan luottaa siihen "parempaan huomiseen" joka ei kuitenkaan koskaan tule huomenna. että auttaako sekään jos vaan odottaa jotain tapahtuvan. kun ei edes tiedä minkä sitä tahtoo muuttuvan.
mun pitäis lukea kokeisiin. mun pitäis pestä mun peitto. mutta sen sijaan! minä menen galleriaan, inisen paskaa ihan vaan siksi että sekin on tekosyy tälle aikaansaamattomuudelle. mua oksettaa ja mun kurkkua särkee. heräsin äsken. 1000mg panadolia vois pikku hiljaa alkaa toimia. mä oon aina vihannu teinejä jotka itkee elämäänsä aivan turhaan ja sitten mä teen sitä itse. mä vihaan mun hiuksia. ja mä oon laihtunu ihan vääristä kohdista. mä vihaan talvea. ja mua väsyttää ihan kamalasti. mä vihaan tälläsiä päiviä kun on tällänen olo. mä en pysty keskittymään mihinkään. päästäkää mut pois. mä haluun ihan minne vaan.