Niin se on, minä taivun voimasta aaltojen,
niin se nyt on, että laituri haaveeksi jää.
Suolainen on maku huulilla katkeran,
veri suonissa kiehuu, vie minut aaltoihin.
Kukaan ei koskaan voi sun paikkaa ottaa,
kukaan ei mun maailmasta tee kauniimpaa.
Kukaan ei koskaan voi sun paikkaa ottaa,
kukaan ei mun maailmasta tee kauniimpaa.
Tietenkin minä voimani tunnossa pillastuin,
mies kun liikoja luulee, niin laituri haaveeksi jää.
Tiedät sen, että rannalle vieläkin rimpuilet,
mieli pinnalle pyrkii, jalat painuvat aaltoihin.
Kukaan ei koskaan voi sun paikkaa ottaa,
kukaan ei mun maailmasta tee kauniimpaa.
Kukaan ei koskaan voi sun paikkaa ottaa,
kukaan ei mun maailmasta tee kauniimpaa.
Kukaan ei mun maailmasta tee kauniimpaa