IRC-Galleria

ei oikeesti....nyt humalassa taas... ei oo elämää joten ryypätään vaan... heh ja hih.. voi elämää... oon onnellinen mut keitenkii niin tyhjä olotiola,kaipaan jotain jotain vaan...
qaaaaaahhhh...
peppu sentään kun ketuttaaa... äh..
mutta toisaalata eikös tää nyt oo hyvä näin,ei pee...
apua!! kuka tulee ja pelastaa mut taas kun on tää olo...en haluu huomioo mut tarviin jonkun joka auttaa näkee enemmän...ja mä kyllä tiiän...mut en voi äänee sanoo...
on jotain mitä muut ei tiedä,mä itse tiedän.. voi ei...'
juuh...näin taas jatketaan...valvotaan ja odotetaan..

niinpä niin...nyt on aamu olen herännyt jo aikaisin,vaikka tänään on se päivä kun olisi voinut nukkua myöhään,eli se on jo melko merkillistä kun on minä.
sittenhän mä tajusin kun asioita mietiskelin pienessä mielessäni,(joku saattaa kutsua niitä aivoiksi,tiedä sitten...)että juttuhan menee niin et tää elämä on vaan sellanen testi/suoritus, jonka jokainen meistä läpäisee,kukin omalla tavallaan.
ja nyt olen aivan varma siitä että kaikella on tarkoitus...sillä kun jutustelin tuossa yön pikkutunneilla erään ystäväni kanssa ymmärsin että näin se vaan on...
eli turhaa murehtia,kaikki hoituu ajallaan tavalla tai toisella...

on se kumma kun kaikki asiat pitää aina tehdä niin vitun vaikeesti!!!

tylsää olla koulussa... oksettaa ihan homona,ruoka oli paskaa joten en syöny ja silti kohta tulee ylös ja ulos... mullon varmaa tulos mahahaava kun närästää... jeejjee

nyt se on sitten virallisesti ohi,sormukset on viskottu päin seiniä,ja oloni on kovin kummallinen.
jotenkin en vaan osannut odottaa että tässä kävis näin,kun luotin rakkauteen ja pidin sitä pysyvänä ilmiönä.
mut kait se sitten on niin että rakkaus on ikuista,vain kohde muuttuu.
nyt mietityttää lähinnä et miten saan loput kamani pois,mut on mulla todella paha olla.
huomenna se suru varmasti on vielä suurempi,mut aika paranataa haavat,niinhän se menee..
aika säälittävää tää tämmönen, ei sille kuitenkaan mitään voi jos toisella on muut jutut mielessä,ja rakkaus katoaa savuna ilmaan.
eipä ole ensimmäinen kerta kun asiat kosahtaa paskaks mun huomaamattani, en ole koskaan oikein hallinnut elämääni haluamallani tavalla. voi kusi ja paska vaan sanon. nyt se on niin et taas olen lähtöruudussa ilman mitään odotuksia tulevaisuudesta.
tekis mieli vetää pullo viinaa ja hukuttaa murheet,mut ei ne sillä katoa,mut voishan sitä kokeilla.

1. Kuka olet?
2. Olemmeko ystäviä?
3. Koska ja miten tapasimme?
4. Oletko ihastunut minuun?
5. Pussaisitko minua?
6. Anna minulle lempinimi, ja kerro miksi valitsit juuri sen?
7. Kuvaile minua yhdellä sanalla
8. Mikä oli ensivaikutelmasi minusta?
9. Oletko edelleen samaa mieltä?
10. Mikä muistuttaa sinua minusta?
11. Jos voisit antaa minulle mitä tahansa, mitä se olisi?
12. Miten hyvin tunnet minut?
13. Koska näimme viimeksi?
14. Halusitko joskus kertoa minulle jotain, mitä et ole pystynyt kertomaan?
15. Aioitko pistää tämän blogiisi ja katsoa, mitä minä kertoisin sinusta?

tänään tuntuu taas siltä että kenenkään elämä ei voi olla niin tyhjää kun mulla. ei ole mitään eikä ketään mikä sais tän olotilan pois. kaikki on vaan niin vaikeeta. miks mikään ei mee niinkuin suunnitellaan? olis helppoa jos edes kerran elämässä vois elää niinkuin elokuvissa...
->tapahtuu mitä tapahtuu,on kuitenkin onnellinen loppu,mut ei todellisessa, elämässä missä on oikeita ihmisiä joilla on oikeet ja aidot tunteet.
ihmisillä jotka tekee virheitä ei ole ilmeisesti oikeeta mahdollisuutta elää onnellisesti. vaikka kuinka yrittää niin aina on joku heikko lenkki joka mokaa ja tuhoo siinä hetkessä kaiken mitä on yhdessä rakennettu,kaiken mikä joskus merkitsi kaikkea...nyt se on poissa...eikä enää koskaan palaa entiselleen.
mikä on anteeksi antamisen merkitys? sekö että annat tavallaan luvan tehdä saman uudelleen ja uudelleen? ikuinen noidankehä joka ei katkea vai katkeaako se? voiko ihminen oppia virheistään vai haaveilemmeko me vain ruusuisesta elämästä?
no ei tää tästä ihmeellisemmäks muutu vaikka kuinka pyörittelen ajatuksiani.. ainakin tulee vielä kovempi vitutus. nyt kuitenkin on tavallaan uusi tilanne mulle,se nimittäin että mä en tällä kertaa ollut se joka iski viimeisen veitsen haavaan. voi mikä saavutus! toisaalta mun olis helpompi hyväksyä asiat sillon kun itse tuhoon kaiken...nyt tein vain osan.

tylsää,niin aattelin nyt kirjottaa tähä ku en oo ennen kirjottanukkaa. jeejee tänää tuli kahdeksan kuukautta täyteen kultani kanssa.. mahtavaa... <3 <3 <3 luv... mua väsyttää,ja on tosiaankin todella tylsää... :/