Kerron iltapäivällä miten matka dubaissa sujui, en nyt sillä on kiirehdittävä kouluun jonne en millään haluaisi mennä. En tykkää siitä paikasta yhtään. Monaki on ihan hylänny mut. Tekee vaan töitä eikä oo koulussa milloinkaan. Onneks sille vielä karpalolonkero maistu että sain keskusteltua hänen kanssaan eilen henkeviä. Mul on tänään tärkeä päivä mun raittiuden kannalta. Tai lähinnä alkavan raittiuden. Vähän jännittäis. Mut joo, lähden tästä nyt reippahasti kohti dösäriä. SII JUU!