IRC-Galleria

Päivä yksi, tyttö heräsi aamulla
oli hiukset sekasi, kasvot kuin haamulla
eikä kadulla näkynyt edelleenkään ystävää
niinkuin ei ennenkään eilinen elää taas tänää
eikä hän halunnut enää koskaan kouluun joutuu
koska sattuu ku toiset vain pahaa puhuu
tyttö oli romantikko eikä tottunu maailmaan
hän tiesi kuinka maailma jaksaa satuttaa
taas hän kuitenki lähti kouluun kulkemaan
yritti olla pienest ettei kukaan huomaisikaan
hän oli hiljaa joka ikisenä päivänä
ettei paljastaisi oikeaa itseään
eikä opettajat huomannut kuinka välillä
tyttö itki kuin sattui käytävillä välkillä
eikä millään jaksanu siirtyy tuntiin uuteen
kaikki ilo vaihtunu masentuneisuuteen

kertosäe:
Kukaan ei välittänyt, käsittänyt, kuinka pettynyt voi olla
jos on vain etsinyt onnea
johon ei ole koskaan voimaa
kun sen tajuaa ettei sitä saa
(2x)

Päivä kaksi, tyttö sai nukkuu pidempää
oli viikonloppu, uskalsi vähä hengittää
mut oli vaikeeta olla hauskaa yksinään
ku ei ystävää ollu edelleenkää
tyttö heti aamulla laittoi kädet ristiin
rukoili voimaa taas yhden päivän selviytymistestiin
tiesi että taivas on taas suljettu tänää häneltä
niinkuin jokaisena päivänä
eikä yrittää jaksaa jos ei koskaan onnistu
tyttö tiesi sen ja entisestään lannistu
hän tiesi ettei enään halunnu jatkaa matkaa
ja kirjoitti kirjeen ennen itsemurhaa
jossa luki:ei enään uni auta väsymykseen
eikä aamulla kello auta herätykseen

kertosäe