Ensimmäinen koulupäivä. Tuli herättyä kahdeksalta, mikä on perseestä. Tottunut siihen että herää joskus puolenpäivän aikoihin. Ulkona satoi vettä, mikä sekin on aivan perseestä. Tuli nähtyä ihmisiä, joiden osan näkeminen oli myös perseestä. Saanko hakata yhden? Sitä tuskin kukaan tulee kaipaamaan. Onneksi kuitenkin tuli kavereita nähtyä, jotain hyvää sentään. Tuo uus rakennus on ihan perseestä, liian pieni. Ne ihmiset siellä on perseestä, hirveesti ällöjä teinejä.
Tämän ensimmäisen voi siis tiivistää yhteen sanaan. Perseestä. No ehkä koitan selvitä, kolme jaksoa kuitenkin menee suht nopeasti.
Toivottavasti.