IRC-Galleria

Taas on kulunut vuosi.
Yksi elämäni vaikeimmista vuosista.

Vuosi sitten olin samassa paikassa, kuin nytkin. Silloin vietimme kummityttöni ristiäisiä.
Nyt hän jo kävelee ja hokee äitiä ja äittää.
Hymyilee, nauraa ja irvistelee.

Vuosi sitten olin onnellinen ja odotin innolla muuttoani Savonlinnaan.
Olinhan jo monia vuosia haaveillut taidelukiosta ja vihdoin olin matkalla kohti unelmaani.

Kuitenkaan asiat eivät menneet, niinkuin olin suunnitellut.
Puolivuotta sinniteltyäni, minun oli aika jättää leikki kesken.

Kevään ensimmäiset kuukaudet omistauduin vain itselleni.
Se oli vapauttavaa, mutta raskasta.

Maaliskuussa oli polvileikkaus ja haavan kanssa tuli ongelmia, jotka jatkuivat kesäkuun puoliväliin asti.

Ensimmäiset kuusiviikkoa olivat raskaita.
Jalkani oli kipeä, en voinut nukkua, kuin selälläni ja minunlaiselleni pyörijälle se oli hyvin vaikeaa.
Lisäksi liikkumiseni oli vaivalloista ja jouduinkin norkoilemaan kotipihalla.

Huhtikuussa matkustin Ruotsiin sen jälkeen, kun koipeni oli operoitu uudemman kerran.
Vietin Ruotsissa noin kolme- neljä viikkoa.

Toukokuun puolessavälissä aloitin työt, jotka jatkuivat juhannukseen asti.
Oli rankkaa olla erossa ulkomaailmasta, joten olin iloinen, kun työt vihdoin päättyivät.

Kesäkuussa lähdimme Kreikkaan, jossa vietin puolitoista ihanaa viikkoa.
Se tuntui todella lomalta.

Olin koko kevään stressannut tulevaa asuinpaikkaani ja kouluani ja olin enemmän, kuin iloinen päättäessäni asettua tampereelle.

Iloani varjostaa se tosiseikka, että tiedän vuodestani tulevan vaikean.

Olen peloissani, sillä syksyt ovat aina olleet erityisen raskaita,
mutta jos kerran selvisin viimevuodestakin, miksi en tästä?

Jännityksellä odotan, mitä uutta tuleva vuosi tuo eteeni.

Tervetuloa uusivuosi...