IRC-Galleria

Tupakoinnin lopettaminen ottaa harvinaisen koville.

Käyn kuumana 45-50 vuotiaaseen mieheen... :'DDD se lumos mut jotenkin...

Siinä kuumimmat uutiset. Pysykää kanavalla!

Taivaan sineen, mä katson korkeuteen.
Auringon valo, mun nahkaa polttelee. (x2)

Kulta sun kädet mun ympärillä,
pehmeä kosketus vyötäröllä.
Aikaan, saa tunteen niin kuuman,
taas tunnen ihanan huuman.

Katson veteen, sen laineet liplattaa.
Tuulen vire, mun tukkaa heiluttaa.

Kulta sun kädet mun ympärillä,
pehmeä kosketus vyötäröllä.
Aikaan, saa tunteen niin kuuman,
taas tunnen ihanan huuman.

Kesä aikaan, tän tunteen saa.
Syksyllä sen taas unohtaa.
Nautitaan yhteisestä ajasta,
niin kauan kuin se on mahdollista.

Kulta sun kädet mun ympärillä,
pehmeä kosketus vyötäröllä.
Aikaan, saa tunteen niin kuuman,
taas tunnen ihanan huuman.

Ihmettelen raivoisia ajatuksia, tuosta tyypistä niin hurmaavasta,
jotka mieleen nousee salakavalasti. Mä haluaisin repiä sen palasiksi.

Se on sievä, kaunis ja rauhallinen.
Minä taas aivan päinvastainen ja mua silmittömästi närkästyttää,
kun se sulle viehkeästi visertää.

Se akka ottaa mua aivoon! Mä tukehdun kohta raivoon!

Tää kateus mua riivaa,
mun pitäis osata lopettaa.
Antaa periksi, luovuttaa.
Ja vihdoinkin sut unohtaa.

Aa-aa, mutten osaa...
aa-aa, se on liian vaikeaa.
Aa-aa, täytyykö mun vielä jaksaa?

Mä pystyn näkemään sun katseessa, sitä kohtaan suurta kaipuuta.
Se kävelee sun ohi viettelee, kuin lumoutuneena sen perään meet.

MÄ OLEN KUIN RUMA ANKANPOIKANEN,
MUTTEN SISÄLTÄKÄÄN KAUNIS JOUTSEN!

Se on sievä, kaunis ja rauhallinen.
Minä taas aivan päinvastainen ja mua silmittömästi närkästyttää,
kun se sulle viehkeästi visertää.

Se akka ottaa mua aivoon! Mä tukehdun kohta raivoon!

Tää kateus mua riivaa,
mun pitäis osata lopettaa.
Antaa periksi, luovuttaa.
Ja vihdoinkin sut unohtaa.

Aa-aa, mutten osaa...
aa-aa, se on liian vaikeaa.
Aa-aa, täytyykö mun vielä jaksaa?

Keksin yllättäen itselleni uuden "nimen" : KOEPALA :D se soppii niin perkuleen hyvin meikäläiseen, että se on mun uusi taiteilijanimeni :D (Rusina Rypäle pysyy kuitenkin kuvioissa)

siinä se tuli :D:D:DDD haahhahaaa!!! :D:D:DDD naurrettavaa :D:D:DD

Mulla on ollu jo pidemmän aikaa kaipuu päästä pois
ja nyt mä luulen tietäväni minne haluaisin... Kaustiselle! o_O

Jos mä käytän järkeäni, mun on aivan turha lähteä sinne,
mutta jos mä vaik käyttäisin sydäntäni?

Pois on kuitenkin pakko päästä. Mahdollisimman nopeasti.

Ja miks ei sitten lähtis kaustiselle? Siellä on valmiiks kaikki; tutut, kaverit
ja mä pidän siitä paikasta. Siellä on se oma fiiliksensä...

Lähtis vaiks puoleks vuodeks niin sais sen 4 vuotta täyteen.

jeah! alankin pakkaamaan!

"Mua vituttaa kaikki,
eikä mikään kiinnosta.
En pysty näkemään,
edessäni valoisaa huomista.
Mä olen väsynyt,
niin väsynyt tähän paskaan.
Haluaisin vaan nukahtaa,
heräämättä koskaan."

Ihmiset on sitten kummallisia otuksia.
Satuttaa vaan toisiaan jatkuvasti. Tahallaan tai tahtomattaan.

Vihaan kaikkia ja kuitenkaan en ketään.

MISSÄÄN EI OO MITÄÄN JÄRKEÄ!!!!!!!!!!

Aloimpa tässä pohtia, että mikähän siinä on, että ihmisillä on tarve luokitella kaikki ryhmiin?
Mun oma elämä olisi (ehkä) huomattavasti helpompaa, jos näin ei olisi. Eipähän tarvitsis kokoaikaa vetää jotain helvetin roolia, että oon niin saatanan ilonen ja innoissani kaikesta. Kun eihän se oo totta! Ihmiset saa musta helvetin tyhmän kuvan, koska yritän kokoajan peittää niitä asioita, jotka vaikuttaa paljolti siihen, miksi oon tällanen.

Jos oon joskus humalapäissäni lipsauttanu, miltä musta oikeesti tuntuu, on kommenttina ollut "Älä angstaa!" No hyvähän se on, että toisilla on varaa sanoa. Olisin ilonen, jos joku vois hetken olla minä ja nähdä asiat niinkuin mä ne näen.

Tosiasia on se, että mä en jaksa enää kauaa pitää kulissia yllä.

"Olen pieni tyttö eksyksissä,
itsessä ja elämässä.
Apeana, heikkona,
määränpäätä etsimässä."

"Mä jatkan tätä taivallusta,
ilman toivoa paremmasta.
Ei silmät totu hämärään,
kuin lapsi, pelkään pimeää.
En pimeästä pääse pois,
olen yksin."

Jumalauta että stressaa!
Koulu on menny koko syksyn päin helvettiä ja yritän ryhdistäytyä parhaani mukaan. Äiti vaan jaksaa jankuttaa, että jos koulu ei suju, niin on turha jäädä tänne asumaan.

Sanoin, ettei muuttaminen auta mitään, mun pitää vaan oppia elämään itseni kanssa ja saada koulu sujumaan.
Se vastas, että hyvä. Vitosta ei saa kuulemma saa todistuksessa näkyä ja jos näkyy niin on turha jatkaa.

Eipä tiedä hän, että tänään sain maantiedonkokeen takaisin. Numero 4-.

Kai se vaan pitää yrittää sopeutua ajatukseen, että taas tyttö lähtee tuli perseen alla jonnekkin.
Olishan se aika ihme, jos asuisin jossain yli vuoden.

Vaikka mä kuinka tsemppaisin, en saa kurottua muuta luokkaa kiinni, tai korotettua noita numeroita.

Harmi. Mä todella viihdyin täällä :/