Tuli turpaan ja itseni hukkasin huoleen.
Vedit alta maton.
Oli meiän toivo alust asti aika olematont, vitun Platon.
Ei se satuta jos elämä on valhetta.
Nyt yksinäni kierin pitkin halmetta.
Kelaan sun palkeita, valheita valkeita.
Alusta tankkaan taas suhteiden alkeita.
Ei mua haittaa jos sä vedätät.
Maiilma on rasittava, ei se haittaa jos levähdät.
Ei se haittaa jos tunnet lievemmin ku mä.
Mä seuraan ain sun perässä.
Mä seuraan vaik kuljetat harhaan.
Minne nenäs näyttää, sinne sojottaa mun varpaat.
Sun parhaaks on mun parhaaks.
Ilman sua mun sateenkaariki on vaan harmaa.
Ja todellisuus on niin raffii.
Otto kaks, klikkaa klaffii.
Voinko olla sun lavaste, mä oon pahvii.
Tarjoon netis sulle päiväkahvii.
