Et sä pääse itseäsi karkuun
tyhjien kasvojesi suojaan
niin kaunis on katsella
sua täällä maailman reunalla
kun sinä jälleen itket itseäsi
sä et kai koskaan ymmärrä
ei tulella saa leikkiä
se polttaa kaiken kauniin sisältäsi
Maalitaulu piirtyy selkään
viha ei mene pois koskaan
ei kukaan kuoresi alla
sinä tahdot vain pois juosta