IRC-Galleria

juuri niin. Tämän päivän kunniaksi en kirjoittele paljoakaan, vaan annan teille mahdollisuuden lukea viime vuoden novellejani, joita kirjoitin äidinkielentunnille.

olkaa hyvät.


Quench Park

Hento naishenkilö kävelee sateessa pitkin synkkää katua. On myöhä syksyinen ilta, ja niin pimeää, että katulamput onnistuvat hädin tuskin valaisemaan naisen tietä eteenpäin metriä enempää.
Jostain kuuluu huutoa ja riitelyä, mutta nuo äänet ovat kaukana. Kuoleman hiljaista, tässä puistossa jossa kukaan ei kulje. Vuosia sitten täällä tapahtui jotain hirvittävää, mutta ihmiset eivät puhu siitä. Siitä se saikin nimensä, Quench Park, tukahduttava puisto.

Puhun avomieheni kanssa puhelimessa. Jouduin taas jäämään ylitöihin, kauppojen ikkunat oli pakko saada somistettua huomisaamua varten. Kerroin päivästäni puhelimessa, ja lopuksi mainitsin kuinka paljon olin häntä ikävöinyt päivän aikana. ”Niin minäkin sinua, ja olen valmistellut sinulle mahtavan yllätyksen”, hän kommentoi, jotenkin salaperäisesti.
”Lopetan nyt puhelun, täytyy..” ”Ei, älä katkaise!”, huudahdin pelästyneesti. En pitänyt tästä paikasta pimeällä ollenkaan, en suuremmin päivälläkään. Puhelu kuitenkin katkesi, ihan niin kuin hän olisi painanut sen poikki tahallaan. ”Piip.. piip.. piip..” kuului puhelimesta kun pidin sitä lähellä korvaani. Olin jotenkin huolestunut, en tiennyt mistä syystä.

Kaivoin käsilaukustani peiliä, tuuli oli kuljettanut silmääni epämääräisen roskan. Löysin sen viimein bussikuittien seasta. Kiihdytin kävelytahtiani, kenkieni korot kopisivat aavemaisesti iskeytyen katuun uudelleen ja uudelleen. Korotin nyt peiliä silmieni tasolle – eihän täällä nähnyt yhtään mitään! Satoikin vielä. Samalla peili kuvasti takanani vilahtavan tumman varjon.. Ei, minä olen vain vainoharhainen. Ei siellä mitään kuitenkaan ollut. Joka tapauksessa aloin tuntea oloni entistä epävarmemmaksi puiden kohistessa tuulessa.

Vieressäni oli istutettuja pensaita, suurehkoja. Tässä kohdassa ei ollut katulamppuja, mutta minun oli käveltävä tästä päästäkseni määränpäähäni. Silloin kuulin rasahduksen takaani, vasemmalta. Käännyin katsomaan ja kompastuin kivetyksen reunaan. Uh, olin kaatunut viimeksi pikkutyttönä, ja nyt ohuet sukkahousuni olivat rikki ja polvet verillä. En nähnyt oikeastaan mitään, ja yritin haparoida laukustani sytkäriä saadakseni edes vähän valoa. Silloin tiukka ote tarttui ranteeseeni.
Olin jotenkin shokissa enkä kyennyt huutamaan. Yritin rimpuilla irti, kunnes minua tartuttiin hiuksista ja kiskottiin ylös. Mustanpuhuva mieshenkilö, hattu peitti hänen kasvonsa. Hän huusi ja haukkui minua, en ehtinyt tajuta mitä hän puhui. Vuodin verta, ripsivärit valuivat sateessa kasvoilleni, ja vaaleat hiukseni olivat kuraiset.
Mies veti jotain mustat nahkahanskat käsissä pitkän takkinsa sisältä, ja pian tunsin terän ohimollani. Huusin niin kovaa kuin pystyin, ja tivasin häneltä paniikissa mitä hän aikoi.
Tunsin viiltävän kivun miehen kuiskatessa korvaani: ”Tämä on elämäsi paras yllätys.”

ah. Jo otsikosta voi ajatella, mikä minulla soi päässä ja on ajatuksissani. Mielessäni jyllää vain viime kesän slipknotin keikka, joka oli provinssin upeimpia keikkoja (yup:n lisäksi). nojööö.
En minä koskaan ennen ollut koko bändistä välittänyt pätkääkään. Kyllä miesten keikka teki minuun suuren vaikutuksen ja nyt olen hulluna heidän musiikkiin. En ole hankkinut mitään levyä, mutta moni niistä on ladattanu koneelle (älkää tuomitko) Seinälipun kyllä omistan, joka on upein. awww.

ottakaa kiinni jos saatte!

khihi. Sanna oli eilen pekalla. oli kivaa<3 tulin myöhään kotia.. eh eh..

Lähden kattomaan Harry Potter nelostaaaaaaa pikkusiskon ja sen kaverin kanssa Bio Huvimyllyyn puol seittemän. onkohan leffa edes hyvä? Ainakin kaverit sano, että ihan jeees. minä uskon, että tyksin siitä. kai.

whiii. ihanaa. PITKÄ LOMA! Siitä jaksaa olla innostunut sitten kunnolla.
Maanantain ja tiistain saa olla ihan rauhassa. (tai no, tiistaina orkesterin kanssa keikka)

Tämä ilta meni hiukan uusiksi, sillä tuli esteitä, ettei pekka voinutkaan nähdä tänään. :// mutta huomenna korvataan se :)
Panun kanssa lähdemme kesikselle tässä illan mittaan. Sain siis illan silti suunniteltua ihan hyväksi, vaikka vastoinkäymisiä on tullutkin päivällä liikaakin... nojööö.

Mietin tänään, mitä teen,missä olen ja minkalainen olen kymmenen vuoden päästä. Silloin olisin siis 25-vuotias. Jo koko ajatus pistää mielikuvituksen valloilleen. Sitä ei osaa sitten millään arvata. Ehkä olen jossakin kaukana Etelä-Suomessa tai kuihtumassa täällä Raahessa. Sinkkuna tai naimisissa. Lapseton tai lapsia omistaen. Hui kauhea. hassuja ajatuksia minulla.. eh.

Olin eilen esimerkillisesti unohtanut soittotuntini. Soitonopettaja soitti minut tunnille, ja nolona juoksin tuohon viereiselle koululle tunnille. Oli siinä selittelemistä Anniinalle, että ajatus ei oikein ole kulkenut viikon aikana. Onneksi hän on ymmärtäväinen ihminen ja naureskeli minulle ja pääsimme nopeasti aloittamaan tunnin. :)

sanna lopettaa. ppppppiste.

Viikko viime rustailusta kului nopeaa. Lupailin kirjoittaa lomakuulimisia myöhemmin. jaa'a. En jaksa selostaa mtn. ;DD Eikun. Ei minulla ole mitään kerrottavaa. Matkalla oli mukavaa ja lämmintä. (erittäin monipuolinen selostus) Monta vaatekertaa tuli mukaan ja siitä olen iloinen ^_________^ Koruja tuli myös sikana ja muuta puppua.

Elikkäs juu. Lauantaina meillä oli pelit. Herää kysymys, mitenkö ne meni? Mariannen tavoin en kommentoi asiaan erityisemmin. Pelaaminen ei onnistunut Kuusamossa tällä kertaa, ja jouduimme SM-karsintoihin, emmekä päässeet suoraan tuohon sarjaan. Kova yritys on sitten ensi kerralla!

Eilen olin peksun kanssa meillä. Oli ihanaa <3 pojasta pidän aivan niiiiiiiin paljon. aww. Perjantaina taas uusiksi ;>

Emman kanssa juteltiin äsken puhelimessa yli tunti. Ihana keskustelu. Tuollaisia juuri kaipaa tylsinä iltoina (...jolloin pitäisi paneutua matikan opiskeluun... eh.) Tyttöä kaipaan suuresti. <3 onneksi lähdetään Emman porukoiden kanssa ensi pääsiäisenä laskettelemaan Leville! Vähän siitä tulee siistiä. Kumpikaan ei ole koskaan lasketellut (= katastrofi? =DD)

Nyt sanna alkaa paneutumaan kaikkeen vähemmän kiinnostavaan

adios!

Nyt on taalla teneriffalla vietetty viikko. Olipas se ihanaa aikaa! yritan kuluttaa taalla hotellin internetissa viimesia aikoja taalla. Hehe. Olen jarkeva. Voisin olla ottamassa aurinkoa, mutta ehei. Ei jaksa millaan. Olen saanut siita jo tarpeeksi. Enka ole edes ruskettunut yhtaan, niin mita valia :D

Kirjoittelen lomakuulumisia myohemmin, kun on aikaa enemman.

Oi voi. Tänään on SE päivä. Tätä on ootettu huhtikuusta lähtien. Ensimmäinen kunnon ulkomaanmatka. Määränpäänämme on Teneriffa!
Jännitys on jo lähtenyt monta kuukautta sitten, ja tänään se huipentuu! Lähdetään yhden maissa lentokoneella Oulunsalosta liitelemään Teneriffalle.
Kuten aina, matkaan liittyy ongelmia. Säätiedot on lupailleet aika paskaa keliä totta puhuen koko viikoksi. Torstai yönä ukkostaa ja sunnuntaina sataa. Pitää silti yrittää ottaa kaikki ilo irti.
Lähdetään reissuun pikkusiskoni sekä isosiskoni ja hänen perheensä kanssa. Äiti ja isä jää tänne Suomeen palelemaan! =DD
Tuliasisia pitää ostaa hillittömästi ja kortteja lähetellä. Toivottavasti rahat ei lopu kesken ;P

nyt sanna lähtee alas venttailemaan, että millon päästään lähtemään.

TSAU!

Lallati laa. En ole tänne töhertänyt vähään aikaan *nolo*

Noniin. Mistäs alottaisin. aa, joo. Olin nyt tämän viikon TETissä Keskuskoulussa, ala-asteella. Siellä oli todella mukavaa. Olin apuopena 3b musiikkiluokalla. Lapset olivat mukavia ja ihania suurimmaksi osaksi. Tietenkin niitä pieniä kiusankappaleita löytyi, mutta sehän kuuluu asiaan. Hyvä mieli jäi koko viikosta.

Eilen sitten oli lentispelit Himangalla. Kolme peliä oli, ja lopputuloksena niistä oli voitto jokaisesta. Totta puhuen vastustajat olivat hiukan helppoja. Saimme runsaasti kehuja muilta, esimerkiksi entiseltä maajoukkuevalmentajalta ja Keski-Suomen valmentajalta. Sanoivat, että meillä on todella hyvä porukka koossa.
Omasta suorituksesta en paljoa puhu. Se meni miten meni. En oikein loistanut kentällä milloinkaan, mikäs siinä.
Viikon päästä on taas turnaus, Oulaisissa. Silloin on pahimmat vastustajat, saa nähdä miten menee.

Tänään kärsin sitten hirveistä hartiakivuista. Taisin nukkua huonossa asennossa tai jotain. Pitäisi sitten keskittyä tekemään musiikinesitelmää Miles Davidista ja lukemaan ruotsin kokeeseen. Huoh.

Huoh. Nyt on koulusta päästy ja on tyhjä olo. Viikonloppu alkoi, eikä mitää suunnitelmia. Ensi viikko meneekin TET:in parissa Keskuskoulussa. Yrittää siinä jotaki järkevää keksiä. Tarkoitus tänään oli mennä kesikselle, mutta väsymys iski. Ajattelin nukkua koko päivän ja jatkaa sitä koko viikonlopun.

YMT (=yleinenmusiikkitieto) alkaa tuossa vartin päästä. Sinne pitäisi mennä ja sitten voisi vaan levätä. unohtaa kaiken pahan ja sulloutua vällyjen väliin. Sinne kuulun. Parempaa paikkaa minulle ei voi löytyä.

Jalkakin alkaa parantumaan, tai no.. siinä kai se. Liimasiteen otin etuajassa pois, kun tympi koko homma. Nyt tuo on koipi on vielä arka, mutta jos se siitä. Saisi tervehtyä, kun on nuo pelit ensi viikolla.

Nyt lähden perehtymään johonkin turhanpäiväseen.

--->