mieletön ikävä,
mieletön ikävä iloisuutta,
mieletön ikävä mun ystäviä,
mieletön ikävä varsinki Iiristä.
mä kaipaan sitä et mulla oli aina joku vierellä..
ei sillä etteikö mun muut ystävät kuuntelis ja auttais, tottakai.
mut oon vaan silti yksinäinen.
kaipaan nähdä heitä.
kaipaan halata heitä.
kaipaan ehdottomasta olla heidän kanssaan.
..en oo yksin, mut oon yksinäinen.
varsinkin kun tajuan että olen kadottamassa muutamia, mut yhden ihmisen kohdalla, se ei ole ainakaan minun vika..
silti se sattuu.
Iiris ollu poissa 6kk.. viikon päästä sillä olis ollu 20v synttärit.
herranjumala 20v, pyöreet! nyt mä joudun juhlii niitä yksin.
puol vuotta menny niin nopeesti ettei sitä ees käsitä..
en käsitä et Ipa ei tuu oikeesti enää takasin.
se ei tuu enää laulaa mulle.
se ei tuu enää lakkailee mun kanssa kynsiä.
se ei tuu enää leikkii Juuson kanssa.
se ei tuu halaa mua.
se ei tuu enää naurattaa mua.
se ei tuu.. enää ikinä.. tänne, mun vieree.
"Mul oli ikävä sitä aikaa, ku kaikki oli hyvin. " :'<
näitä päiviä on nykyää paljon,
kaipaan niin paljon Iiristä,
ja sitä enemmän tarvitsen mun ystäviä.
mä rakastan mun ystäviä.