Otin Sinut aina itsestään selvyytenä, jonain, joka tulisi aina olemaan elämässäni. Ilman Sinua koen itseni vajavaiseksi, puutteelliseksi.. Sydäntäni puristaa ikävä, kun ajattelen Sinua rakkaani. Kaipaan läheisyyttäsi, sitä kun pääsen luoksesi ja koen olevani kotona.. Ikävöin jopa tuoksuasi, lämpöäsi.. Tunnetta, että tiedän minne olen menossa..
Nyt kun et ole enää elämässäni, saat minut kokemaan riippuvuutta muista ihmisistä.. Vihaan tätä tunnetta, aivan kuin eläisin eri ajassa kuin muut. En pysty toimimaan normaalisti, niin kuin haluaisin toimia.
Meillä oli vaikeat hetkemme, mutta uskon niiden vain vahvistaneen sidettämme. Koimme yhteenkuuluvuutta, kun selvisimme vaikeistakin hetkistä. Tiedän myös satuttaneeni Sinua kultaseni..
Katselin kun hävisit yöhön ja silmäni melkein kostuivat.. Olet minun, minun, MINUN, MINUN! Mutta silti lähdit pois, enkä tiedä, tuletko koskaan takaisin..
Tätä päivää en olisi uskonut kokevani, ja sanovan,
Kaipaan sinua, Astra<3!