me kömmimme kumpikin ulos vaatteistamme.hänelle jää ylle pikkupöksyt ja sukkahousut,jotka saavat hänen alaruumiinsa säkenöimään ja hehkumaan,ja minulle jää alushousut ja
sukat.enää ei ole aikaa jaaritteluun.
panettaapanettaapanettaapanettaa.
-kuule...!hän milteipä voihkaisee.
-oletko koskaan yrittänyt kiskoa hampaillasi keltään pöksyjä alas.
-jessus.en..tuskin tajuan mihin vastaankaan.
-oletko sinä?
-en,mutta tekisi niin himskatisti mieli.
hän lysähtää polvilleen minun eteeni ja alkaa hamuilla ja nyhtää huulillaan alushousujeni kuminauhaa.
mutta silloin minä en enää kestä.kohotan hänet pystyyn, nostan hänet lattialta ja rojautan meidät molemmat pullealle, pöyhitylle, sängylle, niin että rysähtää.
toistemme alla ja päällä maaten me nyimme ja kiskomme vimmatusti viimeisiä pikkuisia vaateriepuja pois. kullini on niin kova, että se tuntuu ruumiiseeni kuulumattomaltA, itsenäiseltä, kättäpidemmältä työkalulta, jolla voisi murskata muureja. voisin asettaa sen alasimelle ja jytyttää sitä lekalla.
Jos kiinnostaa niin kirjan nimi on Häämatka ja kirjailija Knut Faldbakken.