elämä kulki itekseen,en ehtiny mukaan meneen,
aina oikopolkuja pitkin kuljin,
todellisuuden ympäriltäni suljin,
todellisine tunteineni aika eteenpäin etenee,
mitä enemmän kärsin,sitä enemmän kirvelee,
mitä enemmän nauran,sitä enemmän elämä pitenee,
se olen minä itse,joka pilvistä kiinni pitelee.
Ajattelin tän olevan hyväks sulle,hyväks mulle ja molemmille.
Ihmisen arvon tajuaa vasta kun menettää,
enkä tarvinnu tän enempää.
En tahdo sitä paskaa enään keneltkää.
Jos toine ei voi vastuuta kantaa,
ja laittaa mun yksin kaiken antaa.
Onneks jotku osaa tulla vastaa...
