Nyt mä tiedän miltä tuntuu olla lasi, joka hajoaa.
Ja tiedän mitä tarkottaa ku alas vajoaa. ;_;
Jos mä oisin ollu paska tai oisin ansainnu sen.
Niin sit mä voisin jättää taakse tän masennuksen.
Mä kyl koitan nyt kirjottaa ylös mun ajatuksii.
Mut ei tääkään toimi, ei tää aina tee parannuksii... ;_;
Saatan mennä luokse enkeleiden, voin miettii miten hyvin asiat oli eilen.
Mä katselen teitä tuolta korkealta ja annan ihmisille onnee ja turvautta.
Turhaan mä olen kenellekkään uskollinen, koska musta kuitenkin tehdään syyllinen, paha ihminen, vaik en mitään ois tehny, ei vittu, minne mun elämä on menny?
Jos mä nytten kuolisin ei kukaan kaipaamaan jäisi ja varmaan ei kukaan ees huomaiskaan.
Niin kellään ei oo mitään hajuu et kuinka vitusti muhun nyt sattuu ja ei se kyllä ketään kiinnostakkaan, kuhan vaan jaksaa tuijottaa omaa napaa.
Mut joo, elämäni mennyt ohitseni, vei mukana onneni, jätti kaipauksen surukseni, ei mua kiinnosta mikään, teen mitä teen, ei siinä ole mieltä.