Aamulla heräsin herätyskellosta kuuluvaan nova aamulähetykseen. Jos kaikki olisi mennyt putkeen, olisin ollut suht normaalien ihmisten lounasaikaan töissä, mutta ei. Leikattua jalkaani kolotti ja paikoitellen kramppasi, yölläkin sitä kramppasi. Tuumin, että tässäkö tämä päivä sitten oli, kun ei liikkeellekkään pääse.
Kolotuksen syy taisi johtua uudesta pyörästä. Siskon pyörä oli minulle pikkasen liian pieni ja jalat olivat koko ajan pikkasen koukussa, kun taas isältä ostamassani pyörässä jalkani menevät suoraksi satulan ollessa (ehkä liiankin) korkealla. Jalkani saa täte suuremman liikeradan ja voima jakautuu erilailla. Tämä "uusi" kokemus tuo sitten uudenlaisen rasituksen.
Puoli kolmelta pääsin sitten suht hyvässä kunnossa ylös ja helpotukseni olin vain sekoillut. Ajantajuni oli jotenkin hämärtynyt sängyssä maatessa ja luulin etten voi tehdä töitä sopivan aikaa. Olin jo rupeamassa etätöihin, mutta olinkin ennätysvauhdissa lähtövalmis.
Uusi pyörä on kyllä mukava polkea, se on melkein sen verran kevyt, ettei huomaakkaan polkevansa (no ei nyt ihan sentään). Ainakaan eräs autoilija ei huomannut minua, kun meinasi ajaa päälleni toisessa risteyksessä, jonka ylitin. Vihreellä ympyrävalolla kääntyessä autoilija on väistämisvelvollinen vihreällä tietä ylittävän pyöräilijän suhteen! Onneksi viime hetkellä tuli jarrutus, mutta itsekkin jouduin ohjaamaan sivummalle.
Stuurenkadulla oli joitain ihme töitä, joiden takia en päässyt normaalia reittiä pitkin. Hietaniemen hautasmaan vierellä ajaessani, siinä kasin reitin varrella, en nähnyt yhtään väärin kävelevää jalankulkijaa, kaikki kävelivät kauniisti oikealla puolella, itsestään katsottuna :) Ehkei sittenkään vielä tarvitse kirjoittaa hateblogia asiasta. Uudella pyörällä pääsin paljon nopeammin Lauttasaareen, joten käväsin kaupassa ennen töihin menoa.
Loppuyhteenveto: Uudella pyörällä ehdin käydä työmatkan aikana kaupassa ja aikaa kului matkaan saman verran kuin siskon pyörällä pelkässä työmatkassa. Nyt voin irkata aamuisin pidempää :)