IRC-Galleria

Mä nään jotain, mikä saa mut taas kaipaamaan sua.
Kyyneleet nousee silmiin ja mä pyyhin ne, ettei kukaan näkisi mun vieläkin itkevän sun takia.
Musta tuntuu pahalta, että mä jouduin satuttamaan ihmistä, joka rakasti mua ja jota mä rakastin.
Jos mä vaan saisin tilaisuuden, mä pyytäisin sulta anteeksi...
Mä en halua enää tuhota sun huomista.

* * *

Joskus mä muistelen sua, muistelen meitä.
Mä myönnän, mun oli hyvä sun vieressä, siinä sun kainalossa. Tuntu kuin mut olis tehty siihen. Ja jotenkin mä tiedän, että sä tunsit samoin.
Anna anteeksi, kaikki vaan siks etten tahtonu muhun sattuvan enempää.
Mä myönnän, mun oli sillon vaikee uskoo rakkauteen, sellaseen kestävään...
Useesti mä mietin et miten saisin pahan oloni pois? Sun kanssa mä en edes miettiny sitä.
Mä en uskonu, että sä ikinä lähtisit pois mun luota, tai mä sun. Niin kuitenkin kävi. Ajan kanssa mä oon oppinu hyväksymään sen. Ja hyvä niin.

* * *