IRC-Galleria

Katson silmiisi anovasti.
Anna anteeksi taas.
Erehdyin jälleen.
Pystytkö tätä unohtaan.
En ilman sua selviä,
olet kaikkeni.

Rakastin sua paljon ja rakastan edelleen,
mutta muuri välillämme korkeuksiin kohoaa.
Nyt puhummu, kuin vieraat toisillemme.
Emme kai koskaan saa tietää olisiko juttumme toiminut.
Sulla oli toinen.
Mun sydämmeen iskit puukon ruosteisen,
joka rikki repi sen.
Siihen sattuu aina,
kun kuulen sun äänes tai,
kun puhut mulle muutenvaan.
Vanhat arvet aukeavat taas,
joiden luulin jo parantuneen.
Mielästäni sua en pois kai koskaan saa.

Mut ei kuolemaa oikeesti tarvi pelätä,
kannattaa vaan kaikki ystäväsi kerätä,
ja viettää niittenkaa hauskaa aikaa,
koska se on vähän niinku taikaa.
Mä en nyt ajattele kuolemaa lainkaan,
ajatelen vaan elämälle tarkoitettua paikkaa.
Kuolema ajatuksista pitää karkoittaa,
muuten jos et tee sitä, se tarkoittaa,
että sää jo nytten kuolemaa pelkäät,
pärjäät sitten elämässäsi huonosti,
osaat kaikki asiat tosi kehnosti,
ja joudut elää koko elämäsi epämukavasti.

En tiedä tunnenko vihaa itkuu suruu tuskaa
Mut mä välitin todellakin mun murustaa
Mietin vaan et miten sä pystyit tekee sillee
Nyt on masennus huipus tulee kuolema silmille

Haluan päästä eroon tästä kirouksesta
Helvettiin tämä kaipaus!
Unohda anteeksipyynnöt
vaan sulje ovi perässäsi.

Vaikea tietää miltä tuntuu, jos on oikeasti todella paha olla, jos ei ole itse kokenut sitä kamalaa epätoivoista tunnetta.

Jokaiselle tiedoks, mä pidän tästä kiinni
Mä en aijo lähtee vaan yritän silti
Mä taistelen vaikka veitsi kurkussa
Mä löydän onneni ja siitä en tingi
Mä yritän ja yritän vaik elämän loppuun saakka
Mä rakastan sua ja muulla ei oo väliä

Sä voit kysyy sen suoraa mun sydämeltä
mä rakastan vain sua
Sä näet sen beibi suoraan mun silmistä
et mä rakastan vain sua