IRC-Galleria

Niin paljon pystyy muutama sana muuttamaan
niin paljon pystyy murtamaan, saada huutamaan
nyt tahdon kysyy sulta vaan vieläkö kaipaat?
vielä joskus mua muistellen vietätkö aikaa?
ja tiedätkö lainkaan miten sua rakastan
ja miten paljon sattuu kun tiedän etten sua takas saa?
miten paljon tahtoisin vaan olla lähelläsi
käsi kädessäsi kuulla lämmön äänessäsi
mut kai meidän on tarkotus erillään nyt kulkee
eri tuulet tuntee, silmät eri sängyis sulkee
jotain tahdon silti aina merkitä myös sulle
ehkä toisiamme joskus mietitään yön tullen
vielki melkein kuulen hyvää yötä mulle kuiskaavan
äänesi ja sen kai ikuisesti tulen muistamaan
mietteiltä usein itseeni vietyy mä en saa uneen
ennen kuin tiedän hänen saapuneen on tähdet sammuneet

Itken sun tähtesi jälleen
On kylmempää sun lähtösi jälkeen
miks kyyneliä välttelin tälleen?
tuskaansa on aivan turha kätkee sisälleen
Haluun kuulla äänesi jälleen
On hiljaista sun lähtösi jälkeen
ja nyt kun sydän kaipaa taas sua,
vaikken takas saa sua, aina rakastan sua

vielki kasvoistasi kuva palaa aina mieleeni
mietin niit aikoi ja sit sua salaa kaipaan viereeni
mut vaikkei sun kaa olla enää nytte yhdes,
tahdon jotain pitää hengissä ja elää yhteydes
nyt ees tutut sanatkaan eivät enää tunnu samalta
vaan uuvuttavalta, jo hymyilykin tuntuu pahalta
mut ku halataan ystävinä, turtuu haavat ja
samal haluais taas lähtöruutuun palata
mut vaikka vuoksesi itkenkin edelleen joskus,
kaipaan sua lohduks,
tiedän, et vaik muistoillani ruoskisin itseni verille
vaikka yksin juoksisin sittenkin perille (perille)
vain muistoni voi enää tuoda takas
ne hetket, jotka vietin kun olin sun luonas, rakas
vielki muistan, kuinka painoit hiljaa huulet mun suulle
mun sydän ei koskaan kuulunu muille ku sulle

hämmennys ja pelko, molemmat elämään liittyy
mut kaikki sekava lopult' selvänä piirtyy
ei ikin' voinu arvata toiseen että näin kiintyy
ei menetä mitään vaik täytyy eteenpäin siirtyy
vaik' nyt oon onnistunu kai päästämään irti
tunteita sua kohtaan mä tuun ain' säästämään silti
Pienet hetket sun kaa on mua opettanu eniten
en ite kai mä koskaan odottanu, et miten
paljon asioita oppii arvokkaana pitämään
sen arvoisena pidän mieltä valloittavaa ikävää
en haluu koskaan joutuu kadottamaan, mitä mä
oon saanu sydäntäni pahoin haavoittamal itämään
jos kävelemään sattunut tielläni sä et oiskaan
oisin ollut yksin, pääs vieläkin äänet toistaa
sit, kun lähdet kulkemaan, tiedän, et lähde pois, vaan
sä meet toista tietä ja sielläki tähdet loistaa

mä olen ikuisesti sun ikioma pakkaus
sul on mun koko elämäni rakkaus
sul on kaikki mitä mä elämässä omistan
mä sen vielä joku päivä sulle todistan
miks et tälläsenä hyväksyny mua
sä tiiät, mä vielä rakastin sua
tunnen sut paremmi ku omat taskuni
sähän oot nähny tän mun elämäni laskuni
tää kaikki varmaa johtuu pelkästää musta
en osanu puhuu sun ongelma jutuista
mitä oikein sillon sait sun päähä
mä olisin halunnu sun luoksesi jäädä
miks rupesit lääkkeitten kanssa säätää
mä todella pyysin sua luokseni jäämää
sun on ehkä parempi siellä ku täällä
siellä tosi korkealla ylhäällä

mä lupaan, en tuu sua ikinää unohtaa
sun luonteesta ja naamasta moni poika putoaa
silmät ja kroppa niin ainutlaatusta
sun kauneudesta saat tuhat taputusta
moni poika susta kyllä flippaa
pakko susta on jokaisen diggaa
hymyilit aina säällä ku säällä
voi kumpa olisit nyt just täällä
mul olis sulle nii paljon asiaa
paris tunnis ei ehtis kaikkee sanomaa
muistan ku sait mut aina nauramaa
ja nyt sut on joutunu hautaamaa
miten tää voi tuntuu näin pahalta
elämä maistuu tätä nykyy aivan paskalta
sanat ei riitä tätä tuskaa kertoo
mulla palaa sun kuolemasta hermo

pari viikkoo kulunu sun kuolemasta
silti en oo lakannu kaipaamasta
sun kanssas halusin jakaa koko elämän
mä vannon, ei sun olis tarvinnu pelätä
mein juttu olis ihan salee toiminu
jos et olis niitä lääkkeitä hotkinu
ois pitäny sun tapoihis puuttuu
ois pitäny parempaa persoonaa muuttuu
jos oisit vielä täällä tekisin toisin
sulle kaikki maailman terapeutit loisin
mä en olis antanu tän tälläviisii päättyy
jos olisit luokseni silloin jääny
mutta jossittelut ei täs vaihees auta
ikävä kyllä sun paikka meni hautaa
miljoonaa kyyneltä mulla on valunu
emmä tälläst tapahtumaa olis halunnu

sain mun mahdollisuuden
mut pilasin sen tilaisuuden

Älä kerro, en halua tietää
kuka saa, kuka saa sut nyt
älä katso kun mulle se selviää
kenen vuoksi en riittänyt

Jos et tee tätä kuolet huomenna.

Oletko ihastunut juuri nyt ? - olen.
Seurusteletko juuri nyt ? - en kai.
Jos et , haluaisitko ? - en.
Oletko bi, homo, vai heteroseksuaali ? - hetero.
Onko sydämesi särkynyt joskus ? - on.
Oletko sinä särkenyt jonkun sydämen ? - oon.
Oletko itkenyt itsesi uneen jonkun ihmisen takia ? - oon.
Koska hän särki sydämesi ? - kyllä.
Koska sinä teit jotain ? - kyllä.
Rakastatko ketään tällä hetkellä ? - kyllä.
Oletko yrittänyt unohtaa jonkun kenestä välität paljon ? - olen.
Oletko ollut ihastunut sinua nuorempaan ? - oon. :D
Sinua vanhempaan ? - oon.

sä tiedät, mä tekisin mitä vaan sun vuokses,
jos vaan sun kanssa olla saan.
Jos erottas, en koskaa vois unohtaa.
Mut tiedän ettei me erota koskaa.
Mä en jaksais ees riidellä enää.
Sä oot mulle tärkein,
sä oot koko elämä.
Liikaa riitoja,
liikaa mustasukkasuutta
ei se oo täs suhtees enää mitää uutta
mä oon antanu monta mahdollisuutta
et voisit parantaa tapas,
olla vaa mun kulta
et pidä lupauksias,
vaikka niin lupaat
ja sit ihmettelet,
et miks taas huudan
liikaa joutunu sun takiis itkemään
millon tää loppuu, millon pääsen pimeestä?
voinko joskus nauraa, vai pitääks aina itkee?
mä koitan kestää ja olla vaan sitkee
mut lupaathan mulle: et koskaan jätä mua yksin

Vaikka kuinka pahalta tuntuu,
kukaan ei ymmärrä sitä tuskaa mikä sydämellä on.
Kun joku edes ymmärtää vois, putois kivi sydämeltä.
Ketään tosin ei kiinnosta,
jos kiinnostais niin vain uteliaisuuttaan.
Kun olis joku jolle kertoo vois, mut ei vain oo.
Jollekkin vois kertoo,
mutta ei niitä kiinnosta oikeasti.
Nyt kun tarvitsen sitä tukea
kaikista eniten, niin mulla oo ketään kuka tukis.
Se tuska mikä on vuosia painanut ei ole vieläkään lähtenyt,
unohtunut mutta kyyneleet tulee aina ja ahdistus.
Kun joku kysyy mikä on,
niin et edes pysty sanoin kuvailemaan tuota tunnetta,
niin syvällä se minulla on tuolla jossain.
Synkät aatteet valtaavat mielen jatkuvasti,
eikä se lähde pois.
En vain kestä tätä tuskaa enään.
Sitä sanoin voi kuvata,
enkä kirjoittamalla,
sitä tuskaa ei vain voi jakaaa,
niin syvälle se on elämäni aikana kerennyt porautumaan,
eikä tuota kaikkea tuskaa voi enään kenellekkään jakaa,
kukaan tuskin ymmärtää vois sitä miten tuskaa se on ja
miten se valtaa yllättäen mielen ja kehon.
Eikä mikään onnistu.
Kukaan ei tunnu välittävän.
On kamalaa olla se musta lammas,
jota kaikki karttaa,
silloinkin kun eniten tarvitset rakastavaa halausta
ja ketä vasten voisi itkeä vain puhumatta mitään.
Kun vain vois itkeä kaiken pois,
mutta sitä tuskaa ei vain ikinä saa pois.
Ei ole mukava olla erilainen,
lihava ja ruma.
Sääliä en kaipaa,
vaan välittämistä,
ystävällisiä katseita ja hymyjä.
Muttta saan vain vittuilua vaikka yritän
olla hyvä muita kohtaan.
Jos joku edes huomaisi hymyillä mulle,
olisin todella iloinen.
Hymy on tuki ja turvani ;
Hymyile niin kukaan ei huomaa kun sattuu,
kipuun tottuu kun tarpeeks sattuu.
Se on vain se tuska mikä tekee ihmisestä heikon sisältä
mutta ulospäin vahvan,
joskus vain se tuska lyö voiton
ja tunkeutuu sen paksun kuoren läpi
ja purkautuu kuin tuli vuori,
raivon lailla joita seuraa lohduttomat kyyneleet.
Tuska on kamalaa kun se on sisäistä,
ulkoisen tuskan saa hoidettua pois.
Minä tiedän sen jos joku!