IRC-Galleria

Mä menen sekaisin, kun sua katselen.
En ole koskaan ollut näin onnellinen.
Miksi kaiken täytyy käydä niin?
Mä oon sekaisin.

Katseen sitten sain mä sulta
joka iski tulta polttavaa
nyt oon heikko
mielestäni sua en saa.

Mä menen sekaisin, kun sua katselen.
En ole koskaan ollut näin onnellinen.
Miksi kaiken täytyy käydä niin?
Mä oon sekaisin.

en saa meistä edes muistoo mukaan,
sinne mistä palaa ei kukaan,
sä tuut takaisin jos se on tärkeää,
jos et, etpähän voi satuttaa enempää.

Sydän palasina, maassa rikkinäisenä,
kyllä se viel korjataan jonain päivänä,
palat on sulla: kokoo mut ja pelaa,
toivon sun olevan vika näky vieres kun mä delaan.

Liikaa pettymyksii,
liian paljon tuskaa,
avaa silmäs ja katso jo uudestaan,
kaikki asiat vaa painaa ihan liikaa,
miten löytää elämälle suunta,
vihdoin tajuan et kaikki oli tässä,
miten löydän tien täst elämästä,
auta mua mä pyydän vielä kerran,
haluun löytää elämälle suunnan

ei mikään auta,
vaikka kuinka koitat huutaa,
askeleet horjuu.
Tie kapenee,
elämä loppuu,
kaikki pimenee.

mä haluan vaa sut, en ketää muuta
sä olet elämäni valo eikä sitä muuta,
mikään täällä ei mikään missään

Oonkohan mä paha vai muuten vaa perseest
ku mul oli mahollisuus saada sult anteeks
mut senki mokasin ja taas on pääs pelkkää tyhjää
en ymmärrä enää itseäni en sit yhtää

rikki revitty ;o

Jos mä eksyn polultani, auta mut takasin.
Saanko anteeks, mä myönnän et mokasin?
Mä tein sen, se pistää ja syvältä,
nää omatunnon tuskat riepottelee sydäntä.
Oon tehny monii temppui, joit ei voi käsittää.
Oon valmis parantumaan, tai ainaki yrittää.
Tällanen mä oon, minkä luonnolleni mahdan.
Herätä mut, jos liian aikasin nukahdan.
Paljon oon mokaillu, turha niist on jauhaa,
nää muistot mun pääs ei jätä mua rauhaa.
Kaikki mun frendit ootte seisonu mun vierel,
puhunu mun puolest, ku on kissa vieny kielen.
Oon ollu kusipää, paljo suruu tuottanu,
kaiken sen jälkeen sä oot muhun luottanu.
Saat mun sanani, sä saat nää säkeet,
jos mä eksyn, kai sä tiiät mitä teet.

Jos mä eksyn, ootsä valmis auttaa?
En tarvii rahaa, mut vähän rakkautta.
Pidä mua hihast, en haluu olla yksin,
oo mun tukena, ystävyyden merkityksin.

Paikkoja vaikeita, tuttuja, sairaita.
Tällasis hetkissä tarvii frendejä parhaita.
Liian monta kertaa oon teidät feidannu,
liian monta kertaa oon teitä dissannu.
Palava tuska riepottelee sydäntä,
ei mikään etene, ja kaikki tuntuu kylmältä.
Mut ny vihdoin heräsin todellisuuteen,
todellisuuteen, jossa myös näkee ja kuulee.
Kiitos, et ootte pitäny musta aina huolta,
hyvii frendei ei löydä vaan sieltä ja tuolta.
Oikeat ystävät hädässä tunnetaan,
jotkut jättää pulaan, jotkut valmiina auttamaan.
Kyl sen varmaankin pystytte lukeen rivien välist,
teitä rakastan ja sil on vaan välii.
Nyt varsinkin apua vailla oon, auta mut ylös,
kaatunu oon ojasta allikkoon.

Nostatko mut ylös, jos mä alan kaatuun?
Ootko kuulolla kun tunteeni purkaantuu?
Jos kaipaan seuraa, ni voitko tulla luoksein,
jos pyytäisin sult jotain, teetkö sen vuokseni.
Veriveljeni, pidä musta kiinni,
sulle sain jutella ja kertoo huoliini.
En haluis olla yksin, pysy lähelläni,
oot aina mun tukena ja paras ystäväni.
Jos elämäni kusee, kai voit auttaa?
Jos käyttäydyn tyhmästi, ni siitä huomauttaa.
Jos haluun keskustella, ota mut vakavasti.
Jos haava on syvä, paranna se varovasti.
Pidä mua hihast, rakastan ystävyydellä.
Jos oon huolissani, pysyn näköetäisyydellä,
en haluu jotain sattuu parhaalle ystävälle,
ja aina ku oot lähellä se tuntuu hyvälle.

Askel väärään suuntaan ja se on loppu !