Tää tyttö on ihan sekasin... puhelinkeskusteluja joka ilta puolen toista tunnin ajan ja sitä jopa kiinnostaa mitä teen ja mitä ajattelen... Ollaan varmaan yhteensä jo puhuttu 6 päivän aikana 5 tuntii ja vieläkään ei näy loppua jutuille... Se on liian täydellinen ollakseen totta...
Miksi tämän tämän takia tulee aina ensimmäisenä mieleen, että "Mikä siinä on sitten pahasti vialla, ku se noin täydelliseltä vaikuttaa"? Olenko sitten tottunut saamaan niin pahasti takkiini, että varautuminen pahimpaan on jo alkanut... Jos voisin joskus edes luottaa miehiin ja oikeesti tuntea, että joku voisi olla aidosti kiinnostunut. Ehkä tarvitsen oman ajan sen ymmärtämiseen.