Repomies: Pöysti, Satamakadulla aiotaan ryöstää pankki, ja paikalla on karhuryhmän tarkka-ampujat. Iso meno. Et missään nimessä mene sinne!
Pöysti: Miks sä sitte soitit?
Repomies: Ettet menisi sinne!
Pöysti: Miksi sä kerrot mulle kaiken tämän jos sä et kerran halua että mä menen sinne?
Repomies: Ai perhana! Miksiköhän mä tän sulle sitten kerroin? Olenko lääkkeet muistanut ottaa? Olen, just otin. Oho! Nämähän on kalojen ruokaa! JUMALAUTA! Kalojen ruokaa söin! Mitähän minä kaloille sitten annoin? Lääkkeet annoin kaloille! Mielialalääkkeet kaloille minä syötin.
Pöysti: Rauno! Ota ne lääkkeet!!
Repomies: En syö kalojen lääkkeitä. Pöysti, et mene sinne pankkiin! Muut hoitaa.
Pöysti: No, mul on hyvä päivä. Ehkä mä hoidan sen tässä loppukevennykseksi.
Repomies: Ei kevennystä! EI! Pöysti! Lääkkeet, tyhjä... Kaiken kalalle annoin. Koko lääkityksen sai kala... Ratkaisu: syö kala!
Kun lääkkeet on loppu niin kalakin on lähellä.
http://ohjelmat.yle.fi/pasila/etusivu