Mä vihaan ikävää. Sitä ku kaipaa toista mut tietää, ettei toinen tuu olemaan paikalla kuin vasta tietyn ajan kuluttua. Sitä sillo vihaa ajanjaksoa. Kaikki tuntuu niin vitun ei vois kiinnostaa-tyyliseltä, joo. Haluun pois ja en. En jaksa tätä. Haluun nukkuu, tajuutteko vittu nukkuu, eikä kiinnosta mikään muu saatana.
Nytki mä vaa ootan ja ootan ja ootan, ja se on nii helvetin turhauttavaa. Ei sitä käsitä, jossei oota jotain/jotakuta nii perkeleen paljo. Mä olin aika epäsosiaaline tänää koulussa. Joku kysy mikä mullon. Toinen kysy et miks mä istun yksi. En muista kuka kysy mikä mullon, ei kai mulla oo mikää. Ei mul ollu oikee seuraakaa. Emmä tiiä, en oikee osaa olla välillä.
Se on vaa välillä, ei aina. Eihä?
Ikävä on aik musertavaa ja se on outoo puhuu tälläsistä. Mä harvoin oikeesti puhun asioista sillai oikeesti oikeesti. Ette te suurin osa mua tunne, ette vittu todellakaa, mut eipä oikeesti kiinnosta. Vituttavaa tekstiä varmaan, no ei kiinnosta, thnxbye.
Mut tiiänkö ees mä kuka oon? No en. No vitun sama,
Tiiän sit joskus, mmkay?
Teksti ei OIKEASTI liity minuun, eikä muihin. Paitsi että mulla on IKÄVÄ Makea, kuten varmaan huomaa, hah. Mut tää teksti oli paska verrattuna aikasempii.