IRC-Galleria

miksi mä olen tälläinen miksen mä voi lopettaa ampukaa mut miksimiksimiksi minkä takia en saa vastausta koska en itse TIEDÄ vaikka pitäisi tietää ja helvetti.

"Jäin näiden sivujen alle
enkä tunnu löytävän itseäni huomisesta ja
kertoisin kuinka kaipaan jo nyt
mutten pysty, saata

sillä olen jo nyt huono ihminen"

VITUN STALKKERIT BUSTED ÄHÄ :D

Montako elämää
meil on vielä jäljellä, niin
Mene vaan, minä jään
En pysty selittämään
Ja kuitenkin jossain on maa,
jossa sinua odotetaan

"Mä oon kuten luulet
aivan kuin tuulet
mä käännyn mä väännyn
mä muualle haikaan
aikaa ja eilistä
tuijotan peilistä
pakenen töihini
öihini vangiksi jään

Mä huudan mä valvon
mä huonoa palvon
mä uuvun mä luovun
en tee mitä pitää
ja mitään en muista
sovituista
turtua haluan
valua pois hämärään"

Maija Vilkkumaa - Mä Jään

Hajoo hajoo hajoo hajoo hajoo hajoo hajoo pää pää hajoo hajoo hajoo HAJOO
KIPEÄ AU SATTUU BANG HAJOO PÄÄ HAJOO.

SE PERKELEEN SIIMAHÄNTÄ JUOKSENTELEE TAAS MEIJÄN KÄMPÄSSÄ!

Todiste poissaolosta.

Minä, Make ja Milli oltiin kirjastossa. Mä juoksin sellaset rappuset ylös, kun ne lähti kiertämään kirjastoo käsikynkässä. Mua masens joku, ja sen takia istuin siin rappusten päässä. Välillä ne kävi siinä ja Make selvästi halus että olisin vähän mustasukkanen, mutten jaksanut ja halunnut kiinnittää huomiota, ihan vittuillakseni.
No sitte Make otti mut mukaansa ja Milli raahautu perässä mukana, ja me käveltii siel kirjastossa. Yhessä nurkassa oli rummut, mut mä en saanu soittaa niitä, Make kiels. Mua ärsytti koska olisin halunnu soittaa niitä. Sitte me käveltii sellaseen kulmaukseen, jossa oli suihkulähde. Make käski mun hypätä sinne, mut mä kastoin vaan kasvoni, ja me jatkettiin matkaa. Sit me käveltiin hirmu pitkä loiva ns. ”alamäki”-käytävä alas, ja siel alimmassa kerroksessa oli uima-allas. Milli oli jo uimassa siellä ja Make käski mua taas hyppäämää sinne, mut kastoin vaa pääni.

Sitte meijän faija tuli yhtäkkiä siihen hirveellä huudolla, se huus jotain tyyliin ”On se kumma ettei puhelimeen voi vastata kun on sovittu!” jne. ja mä siinä sit melko alistuneena olin vaan että ”joo joo..”, jonka jälkeen me mentiin hakemaan kamat ja sitte aulaan.
Aulassa Make sano; ”Joo ottakaa tavarat, menkää autoo, käynnistäkää auto, ja oottakaa mua, voi kestää kauanki. Mä meen tonne kallioille vähän selvittelemää ajatuksiani.” Sitte se lähti siitä ja mua ärsytti ja hämmens ja pelotti ihan sikana, mut me sit lähettiin sinne autolle, mut ensi me mentiin sellaselle tasanteelle ”tien” viereen, mut se tie oliki iha vedessä. Sitte Milli kerto et se tie alkaa vast myöhempään tuolta. Me alettiin keräillä tavaroitamme, ja Milli ns. katos unesta.

Mulla oli hirvee paniikki Makesta ja lähdöstä ja yritin kerätä mun kyniä, mut mun kädet täris niin paljon että ne kynät vaan tippuili. Sain ne sit kuitenki kerättyy ja vein ne autoo, ja autossa istu Milli, faija ja Noora – tosi vihasen näkösenä. Olin sillai ”oottakaa hetki” ja sitte mä lähin ettimää Makee.
Ensi kävin kirjastossa, ja sitte lähin juoksee ns. ”metsään” (joka oikeasti olikin meijän entisen koulun piha) ja sitte siel oli kiipelytelineen alla ihan hirveesti muumilarppaajia, ja ne odotti muita larppaajia sinne, me oltiin nähty ne kirjastossaki jo.
Sitte Make juoksi jostai takavasemmalta mun luo, kaatu sillee mahaltee mut ninjaili sit ittensä siitä ylös ilman naarmuja. Sitte me mentiin sen tasanteen luo, ja mä aloin kerätä vesivärejä ja kuppeja ja siveltimiä ja töitä siitä.
Make valitti siit yhestä kupista, ku siinä oli sellanen ihminen, jolla oli isot silmät, ja se kuulemma pelkäs ihmisiä, joilla on isot silmät. Sit se uni loppu siihen.

********

Me käytiin Maken kanssa jossain vaiheessa joku vuoropuhelu jostain (hittoku en muista).
Milli mä kyl näytän noi kirjaston paikat sulle joku kerta! Muistan ihan tarkalleen mis kaikki oli siin unessa.