Mitä vittua, lunta?
No nätinnäköstä siellä kyllä on.
”Mä katon ulos enkä käsitä. Siellä on lunta, jumalauta nyt ei toimi – eilen oli vielä nätti, aurinkoinen syyspäivä ja nyt on LUNTA. Mitä vittua jätkät, mulla on fiilis että mua ois kusetettu?
Nojaa kuitenki. Sä tulit siis takasin, muttet sanonu mitää. Ulkona sataa lunta. Oot vaan suunnitellu tän, varmana oot, vaikken haluukkaa uskoa itteäni. Nääs mä oon aika usein väärässä, ja ku mä uskon itteäni, ei käy ku huonosti; kaikille. Se peili on hajalla tossa lattialla. Tai en tiiä. En oo vieläkään varma onko se hajallaan, rikki vai palasina?
Mut tosiaan mietin viimeks särkymistä, rikkoutumista. No sä näytätkin särkyneeltä. Joku näyttää sussa särkyneeltä, muttei sillain.. Sä et oo palasina, kun sä et oo mikään vitun peili! Sä oot mun ja samalla et ja sä oot henkilö joka vie mut yhessä hetkessä helvetistä taivaaseen ja takasin, näin vertauskuvallisesti, koska mä en usko mihinkää taivaaseen, enkä kyllä helvettiinkää. Koska mä en pelkää mitään, mä en pelkää kuolemaa, joten mä en tarvii mitän vitun jeesusta mun sydämeen – sitä paitsi, eikö se ole vähän raakaa jos joku heppu tunkeutuu sun sydämeen?
En nää sitä ihan mahollisena, mut miten vaan.
Nomut kuitenkin, sä näytät särkyneen sillai.. Sillai tyyliin, että sä oot palasina mut ehjä. Sun silmistäs ja olemuksestas ja siitä kuinka sä istut, tanssit, huudat, itket tai naurat näkee sen. Sä oot niin lannistunu, sä oot rikki.
Mut mä en osaa käsittää, koska mä en tajuu miten oot rikki, mistä oot rikki. Mä en voi korjata sua kun en ees tiiä mitä pitäis korjata ja vittu sä vaan lähet koko ajan kauemmas enkä mä voi auttaa ja voi helvetti mä vihaan tätä maailmaa ku tää on nii helvetin hankalaa! SÄ TEET TÄSTÄ HELVETIN HANKALAA!
Ja nyt sä istut siinä hiljaa ja mä tunnen sun ajatukset ku sä syytät mua,
Mut vittu mä en pyydä anteeksi, mä en pelkää mitään.”
Kyseinen teksti ei taaskaan liity mitenkään mihinkään, ja en tarkoita loukata Kristinuskoisia.
